MATTI SUURPÄÄ - Kuljin missä kuljin. Matkoja huoneissani.

MATTI SUURPÄÄ Kuljin missä kuljin. Matkoja huoneissani.

Otava 2008. 285 s. Legendaarisen kirjallisuusmiehen Matti Suurpään (s. 1937) Kuljin missä kuljin ei ole tavanomainen muistelmateos. Se on eräänlainen sivistyksellinen kollaasi, muistojen ja tapaamisten, kirjallisten katkelmien ja tulkintojen, kuvataiteen ja musiikin äärellä syntyneiden kokemusten piirtämä henkilökohtainen visio.

Muistelmien ytimessä on pikemminkin henkinen kuin fyysinen matka. Vaellus kirjojen, musiikin, kuvataiteen ja kaupunkien maailmassa on elinikäinen prosessi, lopulta dialogi maailman kanssa.

Suurpää on hyvä lukija ja omakohtainen taiteen tulkitsija. Siitä jää paljon myös lukijan käteen.

Suurpää edustaa kustantajana ja kirjallisuusmiehenä tiukasti niin sanottuja kirjallisen modernismin arvoja. Ezra Poundin ja Gertrude Steinin selkeä ohje nuorelle Ernst Hemingwaylle kuului ytimekkäästi 1920-luvun Pariisissa: "Kirjoita tosin lause minkä tiedät".

Tätä taustaa vasten syntyi myös suomalainen kirjallinen modernismi 1950-luvulla johtohahmonaan Tuomas Anhava. Tosin Anhava puhui sittemmin esseissään enemmän "todenkaltaisuudesta" kuin abstraktimmasta "todesta".

Nykyaikana, jolloin media-arvot ja journalistiset käytännöt ovat syöpyneet syvälle kirjalliseen kulttuuriin, on hyvä muistaa, miten kirjallisuuden erityisyys piilee siinä, että sitä ei voi ilmaista toisin sanoin.

Anhavan sanoin "taidetta on teos, josta ilmenee jäsentymisen pyrkimys niin voimakkaana, että syntyy muodon vaikutelma, ja todellisuus niin hillittömänä, että elämä tuntuu vaurioitta jatkuvan".

Suurpää tunnustautuu "flanööriksi", vaeltelijaksi ja kuljeskelijaksi sekä kulttuurimatkailijana että taiteen harrastajana.

Tärkeintä on matkalla olo, uuden kohtaamisen riemu ja elämyksen vapaus. Klassisesta musiikista voidaan siirtyä free jazziin, James Joycen Odysseuksesta Max Ophülsin hienoihin elokuviin. Ihmisessä on monta puolta, monta kosketuskohtaa.

1960-lukulaisen kulttuuriliberaalin kirjoittaman kirjan henkisestä avaruudesta, suvaitsevaisuudesta ja "kulttuuritahdosta" on tänäkin päivänä paljon opittavaa.