Maaria Leinonen: Hoida meitä hiljaisuus

Kirjapaja 2014. 63 s.

Maaria Leinonen (27.8.1933 –27.12.2013) oli suomalainen runoilija ja sosiaalitarkkailija. Otsikon mukaisesta kokoelmasta, Ihminen on ihmisen toivo, ura urkeni ja kesti runoilijan kuolemaan saakka. Leinosen runokokoelmilla on aina ollut puhutteleva nimi.

Maanviljelijäperheen tytär suoritti nuoriso- ja sosiaalihuoltajan tutkinnon 1968. Hän työskenteli Suonenjoella 1955–1966. Kuopioon hän tuli 1970.

Leinosen on sanottu kirjoittavan enimmäkseen uskonnollista lyriikkaa, mutta paljon hän kirjoittaa luonnosta ja ihmisistä. Raamatun aiheita löytyy, kun hiljentyy runojen ääreen. Arjen pieniä ongelmia ja isojakin riittää, siksi runoilijaa pidetään sosiaalilyyrikkona. Demari.fi -sivulla häntä luonnehdittiin ”vähäosaisten poeetaksi”. Leinonen oli vaatimaton mutta tykätty vieras runomatineoissa.

Ensimmäisen kokoelman julkaisi WSOY, sittemmin Leinosen kustantaja on ollut Kirjapaja. Teoksia on kertynyt yli kolmekymmentä. Esikoisteoksesta otettiin neljäs painos 1982. Uusin kokoelma Hoida meitä hiljaisuus julkaistiin postuumisti huhtikuussa 2014. Kaikki runot ovat uusia. Runoilijan alkutaipaleella julkaistiin kokoelma joka vuosi vuoteen 1987 asti, parhaina vuosina kaksi. Lisäksi tehtiin pari Valittujen runojen kokoelmaa, samoin Kootut runot -kokoelmia.

Lisäksi Leinonen kirjoitti novellikokoelman Avohaava (1988). Novellit kertovat vaikeuksiin joutuneista nuorista ja laitapuolenkulkijoista, myös ystävyydestä.

Hennot vanamot kuvittavat uutuusteoksen kantta. Runoissa puhutaan luonnosta, rakkaudesta, valosta ja toivosta.

”Toukokuun tuuli pudotti / pienen valkoisen kukan / kallion kämmenelle / syvältä värähtivät / kallion perustukset. / kivinen sydän”.

Kokoelman alkurunossa on jotain samaa kuin perhosen siiveniskun aiheuttamassa hirmumyrskyssä.

Vanhoilla oli sanomisentaito. Pahan enteet tarttuivat loruina lapsen mieleen. Tarvittiin luja päätös karistaa taikauskoiset lorut mielestä. ”Palokärki pahan enne, / tikka takoo kuolemaa”.

Lapsuudessa hylätty ja satutettu oppii luottamaan – jos oppii, Leinonen kirjoitti. Kun epätoivon suohon uppoava saa maata jalkojensa alle, hän saa kasvualustan toivolle ja ilolle. Toivo ja ilo ovat kantava teema Leinosen runoissa.

Metsäläiskansa tuntee monet sanat omikseen. ”Ei sammu / metsäläisen sielustani / elävän liekin ikävä. / Puhtaan pimeän kaipaus.”

Ritva Kolehmainen

Uusimmat

Kirjat

Johanna Laitila: Lilium regale

Hannu Niklander: Euraasian muistot

Mikko Porvali: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir 3

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut

Anu Holopainen: Sydänhengitystä

Jarmo Saarti: Ya Mo - Merkintöjä sisäisen karkotuksen ajalta

Pirita Tolvanen: Paroni - Jarno Saarisen elämä

Aleksanteri Kovalainen: Kansallinen herätys

Päivi Alasalmi: Unten puutarha ja muita satuja

Suonna Kononen: Mystiset metsätyömiehet ja keskikaljacowboyt. Retkiä suomikantriin ja sen persoonallisuuksien pariin.

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.