Machado de Assis: Kuolematon ja muita novelleja

Kaunokirja hymyilyttää joskus. Hyvin harvoin se saa nauramaan ääneen kuten brasilialaisen Machado de Assisin (1839–1908) hullun ilkikurinen Mielitautilääkäri-novelli.

Novelli kertoo, miten Rio de Janeiron likeiseen Itaguaín kylään rakennetaan ensimmäinen mielisairaala, Vihreä Talo. Kunnianhimoinen lääkäri Simão Bacamarte ottaa elämäntehtäväkseen selvittää hulluuden perimmäisen syyn ja lääkkeen siihen.

Niin vannoutunut tieteentekijä Bacamarte on, että ottaa puolisokseen Dona Evaristan, joka ei ole kaunis eikä hyväluontoinen. Miksi? Koska naisella ”oli hyvä ruoansulatus, tarkka näkö, hän nukkui säännöllisesti ja oli hyvissä ruumiinvoimissa”. Näitä ominaisuuksia tarvitaan terveiden ja älykkäiden jälkeläisten synnyttämiseen.

Bacamarte tekee pioneerityötä mielen tutkijana. Kyläläiset ja valtuutetut ihmettelevät, mitä järkeä on panna hullut saman katon alle. Eipä aikaakaan, kun tohtori on määrännyt Vihreään Taloon joukon kylän hyvämaineisia kansalaisia, silmäätekeviä ja valtuutettuja.

Tohtori Bacamarte tuumii: ”Tähän hetkeen asti hulluutta on totuttu pitämään vain ikään kuin pikku saarena järjen valtameressä. Olen alkanut vahvasti epäillä, että kyseessä on pikemminkin manner.” Pian suljetulla osastolla on neljä viidesosaa kyläläisistä.

Hillittömiin mittoihin kasvava satiiri irvii tiedeuskoa, luokkayhteiskuntaa, vallankäyttöä ja vallankumouksellisuutta. Mielitautilääkäri on Machadon Kuolematon-novellikokoelman herkkupala.

Brasilialaiset pitävät Machado de Assisia kansalliskirjailijana, mutta muualla hänet tunnetaan huonommin. Sietäisi tuntea paremmin, sillä Machadon fabuloivat novellit ovat yhteiskuntasatiirissaan ja ihmiskuvissaan hämmentävän ajattomia. Vuonna 1882 ilmestynyt Mielitautilääkäri toimii vertauskuvana vaikkapa sille, miten sekapäiset EU-direktiivit koettelevat kansalaisten maalaisjärkistä elämää pitkin Eurooppaa.

Kirjailijuuden ohella sanomalehtitoimittajana työskennellyt Machado tiedettiin hyvin kielitaitoiseksi.

Esikuvallisuutta hänen tarinoilleen voi hakea Cervantesin Don Quijoten tragikoomisesta elämänkamppailusta, Voltairen vallan satiireista sekä Jonathan Swiftin Gulliverin retkien tieteisironiasta ja yhteiskuntautopioista.

Kokoelman niminovelli Kuolematon kertoo romanttisten veijari- ja seikkailuromaanien parodisessa hengessä ”kuolemattomasta” miehestä, joka päätyy reilun parin sadan vuoden aikana uudelta mantereelta Euroopan hoveihin, valtioiden ylhäisöihin, muhamettilaiseen itään ja aina Intiaan saakka. Aikansa sankarimatkailua siis.

Machado kääntää totunnaisuudet liioitellusti nurin.

Novellit nauravat ihmisten helppouskoisuudelle ja käyttäytymisnormeille sekä yhteiskuntamalleille. Paholaisen kirkossa ihmisyyden hyveiksi vaihtuvat turhamaisuus, himo ja laiskuus. Byrokratiafantasia Seesteinen tasavalta kuvittelee hämähäkkiyhteisön ihanteellisen – ja hämärän – hallintomuodon.

Kuinka merkkihenkilöksi tullaan -tarina sopii sarasvuolaisen huomiotalouden oppimateriaaliksi. Näin isä jakaa elämänoppia pojalleen: ”Mikä ikinä tulevaisuuden toimesi siis tuleekaan olemaan, toivomukseni on, että sinusta tulee suuri ja kuuluisa. Tai vähintäänkin huomattava, kun nouset massojen harmauden keskeltä maineeseen.”

Ihmisen itsekkyys ja vallanhimo ovat kestäneet hyvin 1800-luvulta 2000-luvulle.

Risto Löf

Uusimmat

Kirjat

Rax Rinnekangas vaelsi Kalle Holmbergin käskystä luostariin lukemaan Karamazovin veljekset - syntyi Mestarin viimeinen toivomus -kirja

Jyri Vartiainen: Kirous

Samuel Beckett: Sanoinkuvaamaton

Roger Daltrey: My Generation - Rocklegendan omaelämäkerta

Suvi Ratinen: Matkaystävä

Merete Mazzarella: Varovainen matkailija

Katriina Huttunen: Surun istukka

Naomi Alderman: Voima

Elizabeth Acevedo: Runoilija X

Harry Salmenniemi: Delfiinimeditaatio ja muita novelleja

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.