Malin Kivelä ja Linda Borderstam: Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo

Kirjat

Suom. Maarit Halmesarka. Teos & Schildts & Söderströms 2013. 32 s.

Synkkää. Ensiselailu kiinnostaa itseäni, mutta vastikään viisi vuotta täyttänyt lapsenlapsi katselee kirjaa empien: musta! Selostaen luen Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo -kirjan läpi. Kohteliaasti lapsi seuraa, mutta rientää sitten uusien legojen pariin. Ei kokonaan tyrmännyt kirjaa.

Malin Kivelä ja Linda Borderstam ovat tehneet toisen lastenkirjansa. Edellisen Mainio herra Iloinen (Teos 2010) alkuteoksen Den förträfflige herr Gladin Suomen kirjataiteen komitea valitsi yhdeksi vuoden 2004 kauneimmista kirjoista.

Tarina Pixonin pojista on opettava: näin käy kun syö vain herkkuja ja istuu aina television ääressä. Voimat menevät ja hampaat reikiintyvät. Turhaan äiti yrittää saada poikia liikkumaan ja ulkoilemaan. Hän sentään oppi uimaan jo nelivuotiaana. Mutta kun televisio poksahtaa, tulee hiljaista kuin haudassa. Äiti ”heittää” pojat ulos. Ikkunoista he näkevät kaikkialla televisioiden välkkyvät valot. Osaavat he sentään leikkiä pihaleikkejä; ovat lohikäärmeitä ja dinosauruksia.

Rappukäytävässä pojat tapaavat naapurin tädit. He kutsuvat pojat syömään vatkulia. Tiede- ja kabareenaiset yllättävät pojat. Tuhti ruoka ravitsee ja raukaisee. Pojat putoavat rappukäytävässä alas, pyörtyvät ja kuolevat. Kuva on synkkä. Makaaberihuumori jatkuu vielä seuraavalla aukeamallakin. Haudan vakavaa.

Huijaus onnistuu, mutta lääkäri kertoo miten poikien kunto on noussut 90-vuotiaitten tasosta 64-vuotiaitten tasolle. Värikkäät sivut ovat hauskoja.

Mutta mitä tapahtuukaan:

–Ostin Super-Jyvää ekstrasokerilla, sanoo äiti.

Ritva Kolehmainen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.