Maria Turtschaninoff: Naondel - Punaisen luostarin kronikoita

Maria Turtschaninoff: Naondel – Punaisen luostarin kronikoita. Suom. Marja Kyrö. Tammi 2016. 397 s.

Suomenruotsalaisen Maria Turtschaninoffin nuorille aikuisille suunnattu romaani Naondel on itsenäinen jatko-osa Finlandia Juniorilla palkitulle romaanille Maresi. Kirjat kuuluvat trilogiaksi laajenevaan Punaisen luostarin kronikoita -sarjaan.

Turtschaninoff kirjoittaa mystistä fantasiaa, jossa hyvän ja pahan voiman yliluonnollisilla elementeillä on suuri rooli. Mukana on myös realismia, jonka myötä kirjan maailmaan pääsee mukaan.

Naondelissa seitsemän naista kertoo, miksi ja miten he päätyvät Menossaarelle perustamaan miehiltä suljettua luostaria. Naondelissa kirjoitetaan ne kantakronikat, joita Maresissa luetaan luostarin kirjaston aarteina. Seitsemän naista kertoo elämäntarinansa. Heitä yhdistää toisiinsa vankeus visiiri Iskanin haaremissa.

Iskan on sadistisen valloittaja-hallitsijan perikuva. Hänen loputon ahneushulluutensa ylläpitää patriarkaattia, jossa naisten vihamielinen hyväksikäyttö kumpuaa naisten miehissä herättämästä epävarmuudesta. Naiseuden voimallisuus saa tarinassa monia ilmentymiä, mutta se myös provosoi vallanhimoista miestä vainoharhaiseen kiihkoon.

Naondel alkaa Kabiran kauniilla tarinalla rakastumisesta. Hän lumoutuu nuoresta Iskanista ja paljastaa miehelle voimien lähteen, Anjin.

Iskan anastaa Kabiran kotikonnut ja Anji-vesilähteen. Hän rakennuttaa alueelle haaremin, johon kertyy Kabiran lisäksi jalkavaimoja. Jokainen Iskanin ryöstämä tai ostama nainen on kulttuuriltaan erityinen. Haaremissa he typistyvät toisiaan kyräileviksi vangeiksi.

Pikkuhiljaa viriää uutta. Tuosta varovaisesta tunnustelusta ja sen lopputuloksesta Naondel on punottu. Se on väkevä kärsimyshistorioiden kudelma, joka kasvaa taisteluksi vapaudesta. Ilman taistelua romaani olisi lohdutonta luettavaa, sen myötä voittoisa ja riemullinen.

Helena Miettinen