Marion Brasch: Ja nyt hiljaisuus

Saksalaisen Marion Braschin (s. 1961) Ja nyt hiljaisuus on perhekuvaus, jonka kehyksinä Itä-Saksa ja Berliini eivät ole vain mustanpuhuva vartiotorni. DDR:n viimeisten vuosien faktoja seuraavan romaanin kriittinen tarkkanäköisyys lähtee lähinnä hillitystä tyylistä ja tahdosta ihmisten väliseen likeisyyteen.

Idän ja lännen vasta-asetelman paineita seurataan 1960-luvulta 2000-luvulle kirjailijan omaelämäkerrallisin kokemuksin. Brasch tutkii pikemmin ihmisten edellytyksiä DDR:ssä ja Saksassa kuin sosialismia sinänsä.

Itäsaksalaisuuteen ei järjestelmänä liitetä monia vahvuuksia, mutta kyynisimmilläänkin teksti välttää shokeeraavuutta. Ja kun sarkasmia on, saa länsi siitä kelpo osan.

Perheen isä, juutalaislapsena Saksasta Lontooseen lähetetty ja Berliiniin palattuaan DDR:n puolue-elimissä parastaan paneva itsensä kiusaaja, on ”varajohtajiin” ja ”varapuoluesihteereihin” heiteltäviin kakkosmiehiin erikoistuneen valtiokoneiston henkilöitymä, pyrkyri ja näennäinen optimisti.

Puolueasemissa yksilöt tekevät tahattomia virheitä. Opiskelija- ja kulttuurielämän kapina-alueilla systeemi saa tarkoituksenmukaiset vastustajansa. Perheen kolme poikaa toimivat taiteilijoina ja kantavat kahden yhteiskuntakäytännön taakkaa kukin kohdallaan varsinaista vapautta suhteessa länteen saavuttamatta ja ”vapautensa” idässä menettäen. Lopulta he juovat itsensä hengiltä.

Minäkertojanainen, perheen tytär, elää Itä-Berliinissä lähellä isää ja yhteydessä veljiin. Hän pääsee vierailuille Unkariin ja länteen, opiskelee latojaksi, laulaa folkia ja työskentelee kustantamossa ja radiossa.

Brasch tarkkailee eräänlaista väliinputoamisesta aiheutuvaa syyllisyyttä ja hämmennystä. Nainen on itäjärjestelmää kohtaan sekä varovaisen kriittinen että myöntyväinen ja pettyy länsimaiseen elämäntyyliin. Yhtä kaikki hän vaikuttaa hyvin tavalliselta ihmiseltä.

Itä-Saksa murtuu, ja Länsi-Saksa muuraa omat ongelmansa. Valtioiden eri puolet sekoittuvat teoissa ja mielipiteissä.

Elämä seilaa pienen ilon ja ison murheen väliä. Yhteisöjen takana elää toteutumaton aavistus kolmannesta mahdollisuudesta: maan ja ihmisten todellisesta yhtey­destä. Kertoja kuvaa kehitystään idän, lännen ja henkilösuhteiden välillä sukkuloivin katsein; yhteiskunnan myllerryksessä mutta läheisten tuottaman merkityksen osoittein.

Kirjasta kasvaa tummalle taustalle koristeeton ja surullisen kaunis kehityskertomus.

Teppo Kulmala

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.