Markku Turunen - Vaeltaja

Gummerus 2012. 394 s.

Vaeltaminen tuntuu vapauttavalta päämäärättömältä kulkemiselta. Mutta kun ihminen tuomitaan vaeltamaan, hän on levoton sielu koko ikänsä.

Suonenjokelaissyntyinen Markku Turunen (s.1952) on taas tehnyt mukaansatempaavan kirjan, Vaeltajan. Savonlinnan maisemat ovat lapsuudesta tuttuja Turuselle, ja Savonlinnasta alkaa Vaeltajankin tarina. Taitavin sanoin Turunen maalaa maiseman.

Romaanin muistiin kirjaaja odottaa Lentävän hollantilaisen näytöstä Olavinlinnassa. On aika päivittää tarina, joka alkoi Pyhän Andreaksen päivänä 30. marraskuuta 1495.

Ruotsinmaalainen Viipurin komentaja Knut Posse on tulossa tarkastuskäynnille varmistaakseen, että Olavinlinna kykenee torjumaan venäläishyökkäykset.

Olavinlinnan vouti Pietari Kylliäinen kertoo Antti Pentinpoika Myöhäselle onnettomasta joukosta, jonka on saanut avukseen. Heistä ei olisi vastaanpanijoiksi venäläisille.

 

Antti Pentinpoika on avioitunut, ja Kerttu odottaa lasta, silti on matkaan lähdettävä. Kerttu vannottaa Anttia palaamaan, olihan mies pelastanut hänet elämälle.

Viipurin puolustuksen avuksi saapuu miehineen ”Hartikka” Winholt, joka komentaa miehiä puhumaan, etteivät pimeässä tappaisi toisiaan. Ja tuleehan se Viipurin pamauskin. Miehet huusivat tuskasta palaessaan kuoliaaksi. Muurilta hypänneet syöksyivät varmaan kuolemaan.

Antti huutaa Pyhää Andreasta, mutta tämä ei siedä huomauttelua. Hän kiroaa Antin. Turusen huumori välähtää, kun Antti kysyy kirouksen kestoa: ”Tuomiopäivästä on tällaisissa tapauksissa ollut puhetta.” Vain vilpitön rakkaus voi vapauttaa kirouksesta.

Posse parantaa Antin loitsuillaan ja lääkkeillään. Kuumehoureissaan Antti tarrautuu näkyynsä, Kerttu ja vauva ovat elossa. Antti palaa kotiin aina kun mahdollista. Vaeltaja ei paria vuotta kauemmin pysy paikallaan.

 

Merenkulkija Fernão de Magalhães lähti miehistöineen ensimmäiselle maailmanympäripurjehdukselle vuonna 1505.

Vielä Rotterdamin satamassa Antti on varma, ettei hän lähde koskaan enää laivaan, mutta Sevillassa puheet hullusta portugalilaisesta upseerista houkuttavat pestautumaan Espanjan lipun alla purjehtivaan alukseen.

Magalhães haluaa Antonion Pigafettan kirjoittavan matkakuvauksen, italialainen Antonio haaveilee maailmanmaineesta. Antti pääsee kirjanpitäjän apulaiseksi.

Olot laivalla ovat hirvittävät. Mitä pitemmälle edetään sitä karmeammaksi elämä käy. Ruoka kihisee matoja, ja vesi pilaantuu. Keripukki vaivaa, mutta rottien lihan uskottiin suojaavan taudilta. Miehiä kuolee ja heidän suuhunsa pannaan matkaraha, ruumiit lasketaan lankkua pitkin mereen.

Isä Pedro huolehtii miehistön hengellisestä elämästä ja kastaa väkeä vieraissa maissa. Miesvahvuus kutistuu ja Magalhães kuolee, samoin isä Pedro. Mutta Maustesaarille päästään. Vauraus tuoksuu neilikalta.

 

Syyskuussa 1522 tuli kierretyksi maapallon ympäri kolme vuotta. Matkaan lähteneistä 270 miehestä pieni osa palasi. Antilla on vielä tehtävä, hänen täytyy löytää Kerttu ja poika.

Pyörryttävän mukaansatempaava kirja avaa kaikki aistit. Linnan vaiheista Turunen kertoo lennokkaasti. Musta pässi istuu tarinaan. Olavinlinna on tuttu, ja historia avautuu Vaeltajan myötä fantasian siivittämänä.

Ritva Kolehmainen

Uusimmat

Kirjat

Marjatta Levanto ja Julia Vuori: Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja

Rax Rinnekangas vaelsi Kalle Holmbergin käskystä luostariin lukemaan Karamazovin veljekset - syntyi Mestarin viimeinen toivomus -kirja

Jyri Vartiainen: Kirous

Samuel Beckett: Sanoinkuvaamaton

Roger Daltrey: My Generation - Rocklegendan omaelämäkerta

Suvi Ratinen: Matkaystävä

Merete Mazzarella: Varovainen matkailija

Katriina Huttunen: Surun istukka

Naomi Alderman: Voima

Elizabeth Acevedo: Runoilija X

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.