Marko Hautala:Unikoira

Tammi 2012. 266 s.

Marko Hautalan psykologinen kauhuromaani Unikoira on outo. Siinä Joonas ihastuu eidolonterapeuttiin yrittäessään toipua avioerosta. Samaan aikaan hänen pomonsa yliopistolla muuttuu merkilliseksi. Rinnakkaisessa juonessa tutkijat etsivät muinaisuskoon kuuluvaa unenantajaa. He matkustavat ukrainalaiseen kylään. Sen lähellä on tuhoutunut ydinreaktori.

Herkimpien kannattaa jättää Unikoira lukematta, vaikka tarinan jännitys pysähtyy turvalliselle rajalle. Romaanin henkilöiden tajunnan läpi on vaikea erottaa todellisuutta. Heidän mieltään muokkaavat unohdus, aineet ja sairaus ja hypnoosi.

Valitettavasti kirja ei kosketa. Hautalan lauseet kyllä jolkuttavat jouheasti ja romaanin rakenne on taidokas. Hyvän taideteoksen lailla Unikoira irtoaa arkitodellisuudesta omaksi kokonaisuudekseen.

Ihmettelen kirjailijan tavoitetta. Kuvaako hän lukijan pelottelun ohessa tarkoituksettomuutta? Ujuttaako hän ohjeita: kuuntele omaatuntoasi, rakasta lähimmäisiä, usko unelmiin? Merkitseekö kirjassa toistuva koira vaistoa ja silmä tietoisuutta? Irvaileeko kirjoittaja voimaeläimille ja muille kevytterapioille?

Vaasalainen Hautala on muun muassa hoitanut potilaita psykiatrisessa sairaalassa. Hän opiskeli englantia ja tekee väitöskirjaa mystikkotaiteilija William Blakesta. Kauhuromaanien lisäksi Hautala on julkaissut näytelmän, esseen, runoja ja novelleja.

Blogissaan Hautala kertoo: ”Saan hämmentynyttä lukijapalautetta, joka alkaa sanoilla sitä kohtaa en ymmärtänyt, jossa… Yleisin vastaukseni on: en minäkään.”

Unikoiraa voikin luonnehtia suomikummaksi. Sanan keksi Johanna Sinisalo, jonka romaani Ennen päivänlaskua ei voi sai Finlandia-palkinnon vuonna 2000. Suomikummassa perinteiseen kerrontaan sulautuu tieteis- ja fantasiakirjallisuuden piirteitä. Sinisalon lisäksi esimerkiksi Leena Krohnia ja Maarit Verrosta pidetään suomikumman sommittelijoina.

Rehelliset suomalaiset ovat pitkään kunnioittaneet todenmukaisuutta kirjallisuudessakin.

uomikumma haastaa tämän perinteen. Ehkä Unikoira hätyyttää käsitystä, että todellisuus on riippumaton ihmisen tietoisuudesta.

Kansainvälisesti suomikummaa vastaa uuskumma. Käsitteen loi englantilainen kirjailija China Mieville, joka määritteli tuotantonsa uuskummaksi (new weird) vuonna 2003.

Tämä fantasiakirjallisuuden suuntaus ohittaa tyylilajit, kokeilee ja harrastaa korkeakirjallista ilmaisua.

Suomikumman sukulaiseksi tunnistetaan myös maaginen realismi. Siinä todenmukaisuuteen yhdistyy maagisia osasia. Lajista tunnetaan parhaiten kolumbialaisen Gabriel Garcia Marquezin romaani Sadan vuoden yksinäisyys (1967).

Ilmiönä toden ja tarun sekoittaminen lienee ihmiskunnalle ikivanha keksintö.