Marko Kilpi: Undertaker - Kuolemantuomio

Crime Time 2017. 335 s.

Kuopiolainen poliisi ja kirjailija Marko Kilpi jatkaa vahvoja näyttöjä rikosromaanin genressä. Helsinkiin paikoittuvassa uudessa Undertaker-tarinassa ruumiita ropisee kuin tervaleijonia päähenkilön karkkirasiassa.

Heti on täysi meno päällä: ”Laukauksia. / Kolahduksia. / Raahautumisen ääniä.” Pääsääntöisesti vain ulkopuolisesti tapahtumia kuvaava kertoja rivittää tekstiä sana tai pari kerrallaan, kuin runon säkeitä. Jos tämä olisi runoa, se olisi tappavasti iskevää elegiaa.

Avauskohtauksessa häärii mustapukuinen mies, Kivi. Toinen mies kuristuu hengiltä. Nippuside kiristyy kaulan ympärillä, kun sitä yrittää repiä pois. Kiven ruumisauto odottaa ulkona.

Kun ruumiita tulee, tulee myös hautausurakoitsija Kivi. Hän on usein paikalla yhtä aikaa poliisien kanssa. Kilpi käyttää tehokkaasti kaksoisvalotustekniikkaa. Lukija saa tietää enemmän kuin kukaan tarinan henkilö. Alusta asti lukija tietää paljon siitä, mitä poliisit kirjassa yrittävät selvittää.

Undertaker on myös poliisiromaani. Keskiössä on järjestäytyneen rikollisuuden tutkintaryhmä, joka etsii organisaatioiden johtajia.

Huumerikollisuus on kansainvälistä ja digitalisoitunutta. Rahan ja aineiden siirrot sovitaan netissä ja kännyköillä sellaisia reittejä, joita on mahdotonta jäljittää. Kivi hallitsee tietotekniikan kuin hautausurakoitsija arkutuksen.

Kivellä on vertaansa vailla oleva peiterooli. Hän on kaksoisroolissa kuoleman virkamiehenä. Se olisi makaaberisti tragikoomista, ellei se olisi niin kammottavaa. Tulkinta siitä, onko Kivi psykopaatti, sadisti, kylmäntyyni superrikollinen vai mitä, pakenee ratkaisua. Kiven mysteeri on tehokas kertomuskoukku.

Kuoleman kuskilla on perhe, samoin monella poliisilla. Lasten ja puolisoiden kautta kertomus vie lukijan lähes äärimmäiselle rajalle. Romaanin nopealiikkeinen, lakoninen tyyli antaa tilaa lukijan reaktioille. Kertomus näyttää tapahtumien kulkua, lukija täyttää sen omalla eläytymisellään.

Kirjan lopussa selviää, kuinka alussa kokonaistarina on. Vaikka moni heittää henkensä, paljon jää vielä elävien kirjoihin. Kilpi onnistuu luonnehtimaan monta henkilöä, joiden tulevaisuus jää mietityttämään, ja kirja onkin suursarjan ensiosa.

Henkilökuvien myötä juoni kantaa laajaa kirjoa tragedioita, vapauden riistoa, perheväkivaltaa, koulukiusaamista, mielen murtumista ahdistukseen, masennukseen ja itsetuhoon. Onpa mukana kirkon palvelijoitakin ja osallistumista eettisiin kysymyksiin tässä totuudenjälkeisessä maailman ajassa.

Kirja on räjähtävän energinen avaus tulevalle sarjalle.

Uusimmat

Kirjat

Mikael Niemi: Karhun keitto

Tuomas Jussila & Lari Rantanen (toim.): Nälkävuodet 1867-1868

Heikki Kännö: Sömnö

David Grossman: Hevonen meni baariin

Panu Rajala: Suomussalmen sulttaani

Massimiano Bucchi: Kuinka voitetaan Nobelin palkinto

Vilja-Tuulia Huotarinen: Niin kuin minä heidät näin

Kirja-arviot: T eknologian ja digitalisaation kehitys ei ole yksiselitteisesti lisännyt ihmisten onnellisuutta

Petteri Kantola: Hämärän prinssi

Mari Manninen: Kiinalainen juttu - 33 Kiina-myyttiä, jotka vaativat kumoamista

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.