Masha Gessen - Kasvoton mies. Vladimir Putinin nousu Venäjän valtiaaksi.

Suom. Matti Kinnunen. Otava 2012. 320 s.

Kolmatta presidentinvaalikauttaan aloittava entinen KGB:n everstiluutnantti Vladimir Putin täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Päättäessään nyt koittavan, todennäköisesti kahden kauden mittaisen jaksonsa Venäjän suuren valtiolaivan päällikkönä hän on 72-vuotias.

Kun kansallisten ja taloudellisten ristiriitojen maassa vallasta luopuminen on riskialtista touhua, voi ennustaa, että Kremlin eteiseen syntyy tulevaisuudessa uudelleen vanhojen herrojen roikkuvista kävelykepeistä muodostuva bambuesirippu.

Vuonna 1967 syntyneen, “vapaissa” venäläisissä lehdissä ja amerikkalaisille tiedotusvälineille työskennelleen Masha Gessenin tarkasti dokumentoitu kuvaus Putinin ajan vallan keskittämisestä päättyy Venäjän viimeisten vaalien opposition voitontahtoisiin tunnelmiin. Tiedämme jo, että toisinajattelijoiden optimismilla ei ollut todellisia perusteita.

Mutta mielenosoittajia pamputettiin nyt vähemmän kuin aikaisemmin, demokratia näytti Venäjällä kehittyneen. Ulkopuolinen, kyyninen tarkkailija tosin toteaa, että vain hallitsemisen keinojen valikoima on jalostunut, jos moinen ilmaisu sallitaan.

Vuosikymmen ennen kuolemaansa kenties kaikkien aikojen merkittävin englanninkielinen kirjailija Graham Greene – jolle ei tietenkään jaettu Nobelin palkintoa – ennusti Venäjän tulevaisuuden neuvostojärjestelmän kaatumisen jälkeen. Vain suuressa, koulutetussa ja kielitaitoisessa tiedusteluvirastossa KGB:ssä on valikoitunutta nuorta väkeä, joka kykenee käyttämään valtaa uudenaikaisessa maailmassa, Greene totesi.

Hän oli oikeassa. Putinin voima perustuu yhteiskunnan ja talouden avainasemiin johdatettujen turvallisuuselinten asiantuntijoiden yhteisten etujen veljeskuntaan. Tarkkailijat ovat antaneet järjestelmälle nimen sekurokratia.

Entisten kollegojensa tapaan presidentti Putin on edelleen salaperäinen mies, jonka yksityistä elämää ei tiedotusvälineissä kuvailla. Lomareissut lihaksikas yläkroppa paljaana ja pyssy kourassa ovat poikkeus.

Gessen kirjoittaa kovanaamaisesta, lyhyenlännästä katupoikatyypistä, joka hakeutui itse vakoilijoiden maailmaan. Nuoruuden asenteita on muutamista lausunnoista päätellen edelleen jäljellä. Kommentoidessaan maailmalla tunnetun toimittajan Anna Politkovskajan raakaa murhaa Putin vakuutti ensin, miten heikosti tunnettu ja mitätön henkilö vainaja oli. Sitten hän tietenkin tuomitsi murhateon.

Putinin ja hänen sekurokraattiensa vallan vahvistumisen rajapyykkejä ovat olleet alueellisen demokratian peruutus, televisiokanavien keskittäminen presidentin tukijoiden käsiin ja toisinajattelijoiksi epäiltyjen sosialismin konkurssipesän kavaltajien ajaminen rangaistusleireille tai maanpakoon.

Keskittymispolitiikan välineitä ovat olleet verotarkastajat, oikeusistuimet, “eliminoinnit” – siis poliittiset salamurhat – ja “ sota terrorismia vastaan”.

KGB:n seuraaja FSB jäi monien todistajien ja aihetodisteiden perusteella kiinni Tshetshenian toista sotaa edeltävien kerrostalojen räjäytysten järjestämisestä. Asialla ei lopulta ollut uudella Venäjällä suurtakaan merkitystä, koska Putin voitti Kaukasuksen toisen sodan tshetsheenejä vastaan ja kolmannen sodan länsimielistä Georgiaa vastaan.

Lännen töllöt ja lehdet eivät huomanneet, että Georgiaan hyökkäsi ensimmäisenä hyvin koulutettu Venäjän armeijan tshetsheenidivisioona. Maan tasalle pommitettu Groznykin oli rakennettu uudelleen, valta oli vahvistettu ja vakiinnutettu.

Gessenin tarkan ja sujuvasti kirjoitetun teoksen päähenkilö aloitti sosialismin romahduksen jälkeen kiipeämisen vallan tikapuille kotikaupunkinsa Leningradin apulaispormestarina. Hän oli mies, joka ei ottanut lahjuksia ja jonka maine alkoi levitä. Nyt toimittaja Gessen väittää Putinia monimiljardööriksi.

Oli miten oli, venäläistä sotilasjujitsua eli samboa harrastava presidentti on osoittanut monesti olevansa tilanteiden herra. Hän sai kurittaa tshetsheenejä rauhassa, koska hän sai länsivalloilta vapaat kädet käydä sotaa terrorismia vastaan omalla maallaan.

Totta onkin, että Saudi-Arabian öljyrahoja kanavoitiin Kaukasukselle lähetysintoisille ja fanaattisille wahhabiiteille. Vastavakoilulaitos FSB on kirjannut tämän toiminnan yksityiskohtia Tshetshenian valkoisessa kirjassaan. Mutta Tshetshenian tavalliselle kansalle Putinin sota oli yhtä katkeraa ja veristä aikaa kuin Stalinin pakkosiirtojen kausi.

Presidentti Putinin oikea vahva kannatus kasvaa Venäjän Kaukasuksen sotien historiallisista perusteista ja tuntemuksista. Muslimien ryntäys suurvallan mahakarvoihin uhkaa Kremlin ja Siperian yhteyksiä. Ja kaikki Venäjän todelliset aarteet sijaitsevat Siperiassa.

Matti Kinnusen suomennos on hyvää työtä.

Juhana Lepoluoto