Mats Strandberg: Risteily

Suom. Stella Vuoma. Like 2016. 517 s.

Ruotsalaisen Mats Strandbergin trilleri Risteily hyrähtää käyntiin lupaavasti kuin valtamerialuksen moottorit. Kirjailijalla on lennokas lause ja huolella pohjustetut henkilöhahmot, joiden hyvinvoinnista lukija alkaa huolestua.

Risteilyn on tarkoitus kulkea Tukholmasta Turkuun. Matkustajat tulvivat laivaan 1200-päisenä laumana toiveissaan saada vatsansa ja päänsä täyteen ja kenties tilaisuuden lempiä jotakuta kanssamatkustajaa.

Ei siis mikään vaativa toive, ellei laivaan astuisi myös kaksi vampyyria, äiti ja pieni poika. Äidin tarkoituksena on vaihtaa kotimaata. Pojalla on valtava nälkä, ja laiva on pullollaan lihaa ja verta.

Strandberg kuvaa laveasti henkilökunnan työskentelyä laivalla. Ruotsinlaiva – tai ruotsalaisesta näkökulmasta suomenlaiva – työpaikkana avautuu lukijalle uudella tavalla, varsinkin kun kauhu valtaa aluksen.

Nämä vampyyrit eivät tyydy imemään iltapimeällä verta kahdesta pienestä aukosta kaulavaltimon kohdalta, vaan he haukkaavat isoja paloja. Risteilystä saisi kaikkien aikojen splatterleffan potenssiin sata.Kirjalle on parasta antautua ehdoitta, ryhtymättä pohtimaan sen uskottavuutta.

Romaani käyttää hyväkseen autokannen alla olevien halpojen hyttien tuottamaa ahtaan paikan kammoa, samoin kuin eksymisen pelkoa labyrinttimäisillä käytävillä. Se hyödyntää Titanicin ja Estonian havereista taltioituja pakokauhun kuvauksia.

Vampyyrien hyökyaallon voi lukea vertauskuvana ilmaston lämpenemiselle ja luonnonkatastrofien yleistymiselle. Emme saa apua planeettamme ulkopuolelta. Maapallomme on kuin laiva meressä – yhtä yksin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.