Matti Rönkä: Levantin kyy

Matti Rönkä

Levantin kyy

Gummerus 2013. 248 s.

Kirjan kansikuvasta ei yleensä pidä päätellä yhtään mitään kirjan sisällöstä. Mutta Matti Röngän uusimman romaanin Levantin kyy kannessa on silhuettikuva miehestä, joka istuu selkä köyryssä, pää riipuksissa, ikään kuin loppuun väsyneenä.

Rönkä itse on esiintymisissään veikannut, että Viktor Kärppä -dekkarit loppuvat tämän syksyn kirjaan. Komea sarja tämä seitsemän kertomusta maahanmuuttaja Viktor Nikolajevits Gornostajevista onkin. Hän on Sortavalassa syntynyt ja kasvanut, Neuvostoliiton armeijassa erikoiskoulutettu ja GRU:n, Venäjän asevoimien sotilastiedustelun keskuselimen palveluksessa toiminut upseeri. Hän osaa siis asioita, joita siviilien ei pidä yrittääkään.

Mutta nyt hän tuntee olevansa vanha mies. Se johtuu liian suuresta työmäärästä. Hän pyrkii pitämään huolta perheestään ja suurehkosta joukosta maahanmuuttaja-rakennusmiehiä. Hänellä on rakennusalan yritys, joka sekä korjaa vanhaa että rakentaa uutta.

Kaikki menee hyvin, mutta voimat alkavat käydä vähiin. Kun Viktor Kärppä tunnetaan venäjää ja suomea puhuvana miehenä, joka ei kiellä apuaan eikä neuvojaan maahanmuuttajilta, kysyntää alkaa olla liikaa.

Oma ongelmansa on se, että rakennusbisneksessä kaikki liiketoimet eivät mene tarkasti lain mukaan. Veroja voidaan kiertää ja välttää mutkikkailla konsteilla. Niiden takia on ainainen pelko, että poliisi kantaa koko kirjanpidon omiin tiloihinsa ja käy sen läpi.

Viktorilla on vanhat hyvät suhteet Venäjän puolella todellista taloudellista valtaa käyttäviin miehiin. Mutta hekin vanhenevat. Uusi Venäjä siistiytyy. Lisääntyvä varallisuus näkyy rosvojenkin autoissa, vaatetuksessa ja jopa käytöstavoissa.

Viktor Kärppä saa uusimmaksi huolekseen rajan yli tulevan Darjan, hengiltä ammutun vanhan tuttavan nuoren tyttären. Hän kuvittelee tytön tulevan Suomen puolelle opiskelemaan. Mutta käy niin kuin lähes aina käy: nuoret naiset, joille vanhat rosvot tarjoavat asunnon, alkavat vuokrata ruumistaan.

Viktorin velipoika Andrei harrastaa myös bisneksiä Suomessa. Hän on tehnyt mahtavan löydön: Karjalassa on kohtuullisen kokoinen metsäpalsta, jonka hakkaamista mikään normi tai valtaryhmä ei estä. Hän aikoo myydä sen Ikealle, sahattavaksi liimattaviksi rimoiksi!

Juuri kun olin lukenut tämän, kuulin radionuutisista, että täsmälleen tällainen puutavarakauppa on Venäjän Karjalassa tehty Ikean kanssa. Mikä skuuppi uutispäälliköllä jo kuukausia sitten kirjoitetussa kirjassa.

Rönkä kuvaa taidokkaasti, miltä miehestä tuntuu, kun vastuita ja tehtäviä on kasautunut liikaa. Mikään ei enää tunnu juuri miltään.

Levantin kyy? Sellainen elukkakin on, mutta se on lempinimi sille järeälle pistoolille, jota Putinin henkivartijoiden kerrotaan käyttävän.

Luotettavaa Matti Rönkää, jonka alakuloisuus on tuttua samantapaiset vaiheet läpi käyneelle lukijalle.