Matti Salminen: Pentti Haanpään tarina

Matti Salminen

Pentti Haanpään tarina

Into Kustannus 2013. 284 s.

Pentti Haanpää (1905–1955) on vakiintunut suomalainen klassikkokirjailija. Siihen nähden on yllättävää, ettei hänestä ole kirjoitettu uutuuskirjan tekijän Matti Salmisen sanoin yhtäkään ”selkeää kokonaista elämäkertaa”.

Haanpään elämäntarinaa ovat tähän mennessä valottaneet vain Vesa Karonen (Haanpään elämä, 1985) ja Eino Kauppinen (Pentti Haanpää 1: Nuori Pentti Haanpää 1905–1930, 1966). Molempiin teoksiin on jäänyt puutteita ja niiden julkaisujen jälkeen on tullut saataville uutta Haanpäätä koskevaa lähdeaineistoa. Sen keräämiseen Matti Salminenkin on osallistunut kiitettävästi.

Tältä pohjalta Salmisen tavoite on ollut rakentaa Haanpään koko elämänkaari syntymää edeltäneistä vaiheista traagiseen kuolemaan asti. Hän pyrkii tuomaan esiin näkökulmia ja asioita, joita ei ole ennen huomioitu, ja joista on jopa vaiettu.

Uutuuskirjassa Haanpäästä syntyy kuva, että hän oli ensisijaisesti novellisti ja vasta sitten romaanikirjailija. Haanpää oli kriittinen yhteiskunnan tarkastelija, joka oli köyhän ja tavallisen kansan puolella, mutta ei halunnut silittää ketään myötäkarvaan.

Suomalaisen kirjallisuushistorian tuntijat tietävät, että lupaavasti ja varhain alkanut Haanpään kirjailijanura tolppasi 1928 julkaistuun armeijakriittiseen Kenttä ja kasarmi -novellikokoelmaan.

Nuoren tasavallan lempilapsen parjaaminen johti Haanpään seitsemän vuoden boikottiin valtakustantajien taholta. Kysymystä, kieltäytyivätkö WSOY:n ja Otavan kaltaiset kustantajat tuona aikana Haanpään tuotannon julkaisusta puhtaasti periaatteellisista syistä, olisi voinut pohtia enemmänkin.

Salminen muistuttaa ansiokkaasti, että Haanpää sai kuitenkin novellejaan julki vasemmistolaisissa lehdissä. Valtakustantajat hyväksyivät miehen jälleen 1930-luvun puolen välin jälkeen.

Tinkimättömän oman tiensä kirjallisen kulkijan asema kohentui, kun talouspula ja äärioikeistolaisuus hellittivät, ja konsensushenki voitti maassa. Haanpään asema vakiintui 1940- ja 1950-luvuilla, ja hän sai virallista tunnustusta. Kirjailijana hän ei ollut kuitenkaan enää parhaimmillaan.

Haanpää hukkui 30. syyskuuta 1955 ollessaan kalastusmatkalla vaimonsa sisaren miehen kanssa. Salminen pitää yksinkertaisesti humalaa suurimpana kuoleman aiheuttajana. Huonoista elämäntavoista ja runsaasta alkoholinkäytöstä päätellen Haanpään elämäntaival ei olisi ehkä muutenkaan ollut enää pitkä.

Salmisen tyyli ei ole akateemisen kuivakasta. Esitys sisältää tuon tuostakin railakkuutta ja kuin lukijalle suunnattua välikommenttia: ”Hyppään nyt ehkä turhankin pitkälle tulevaisuuteen, mutta pääseehän sieltä takaisin”.

Salminen myöntää, ettei ole tekemässä kirjallisuustiedettä. Kuitenkin hän pyrkii terveen tiedemiesmäisesti korjaamaan myyttejä ja suhtautumaan tarinoihin ja muihin lähteisiin kriittisesti, kuten Haanpään omiin päiväkirjamerkintöihin, jotka eivät aina vastanneet täysin todellisuutta.

Salminen antaa tilaa myös aikalaisäänille ja muisteluille. Sisar Reeta toteaa veljestään: ”Ei Pentistä olisi kirjailijaa tullut, jos isä ei olisi tilannu niitä kirjojaan”, ja viittaa samalla haanpääläisten suvun vanhaan kiinnostukseen kirjoittamista ja kirjallisuutta kohtaan.

Tekstistä huokuu Salmisen vahva innostus ja harrastus Haanpäätä kohtaan. Haanpää vaikuttaa idolilta, josta ei rakenneta kuitenkaan kiiltokuvaa. Samalla Salminen osaa olla itseironinen ja myöntää tietämättömyytensä esimerkiksi todisteiden puuttuessa. Tällöin hän jättää päättävän sanan tulevaisuuden tutkimukselle.

Kaikkiaan tekijä on sisäistänyt oman Haanpäänsä ja kirjoittanut näin teoksensa ikään kuin haanpääläisessä hengessä.

Kirja on nautittavaa luettavaa, mutta railakkaan otteensa vuoksi ei ehkä kelpaa kaikkein tiukkapipoisimmille kirjallisuustieteilijöille. Kuvauksen kohde pitäisi tätä varmasti parhaimpana elämäkerrallisena esityksenä itsestään.

Uusimmat

Kirjat

Johanna Laitila: Lilium regale

Hannu Niklander: Euraasian muistot

Mikko Porvali: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir 3

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut

Anu Holopainen: Sydänhengitystä

Jarmo Saarti: Ya Mo - Merkintöjä sisäisen karkotuksen ajalta

Pirita Tolvanen: Paroni - Jarno Saarisen elämä

Aleksanteri Kovalainen: Kansallinen herätys

Päivi Alasalmi: Unten puutarha ja muita satuja

Suonna Kononen: Mystiset metsätyömiehet ja keskikaljacowboyt. Retkiä suomikantriin ja sen persoonallisuuksien pariin.

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.