Mika Pekkola: Pyhän Antoniuksen tuli

Mika Pekkola: Pyhän Antoniuksen tuli. Like 2016. 347 s.

Nuori tohtori Simon Hoffmann nostelee maljoja opiskelijakavereidensa kanssa Freiburgin yliopistokaupungissa, kun hän saa tärkeän tehtävän. Hoffmann lähetetään tutkimaan kulkutautia Roggendorfin pikkukaupunkiin.

Köyhien parissa leviävä tauti saa aikaan omituisia oireita, kipuja, kouristeluita, pakkoliikkeitä, sekavia mielentiloja, harhoja ja maniaa. Onko vanha vihtahousu valloillaan? Kostaako kaikkivaltias kansan juopottelun ja haureuden? Vai onko hourailulle maallisempi selitys?

Saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan, nykyisen Saksan eteläosiin, 1500-luvun alkuun sijoittuva Mika Pekkolan romaani on historiallinen jännitystarina sekä tarkka ajankuva maallisen ja hengellisen vallan rappiosta Euroopassa.

Yleisen historian tohtorina Pekkola tuntee epookin. Hän vyöryttää lukijan eteen lähes maanisesti historiallisia yksityiskohtia. Varsinkin rappion lähikuvissa Pekkola on vaikuttava.

Ympäristön realistisen kuvauksen rinnalla on ongelmallista, että henkilöt ja juoni kehittyvät yksioikoisemmin. Minäkertoja Hoffmann kuvaa vanhahtavasti ja dokumentoiden tapahtumia.

Hyvät ihmiset esitellään hyvinä, pahat pahoina, ja rumia piisaa kaikkialla. Puhdassydäminen Hoffmann vaalii ylväästi lääkärintointaan. Hengellisen auktoriteetin ottaa inkvisition synkkä edustaja, priori Fabian von Ellerbach. Piilossa kansaa villitsee radikaalia kristinuskoa saarnaava mestari Petrus.

Naisille jää tympeästi noidan ja huoran roolit.

Romaanin asetelmallisuus rikkoutuu liian myöhään, viimeisen vajaan kolmanneksen aikana. Loppukiri on tosin poikkeuksellisen vaikuttava. Henkilöiden uskottavuus kasvaa muutoksesta, valheista, tuskasta ja ristiriidoista. Miljöökuvaus painuu vihdoin ihmiskohtaloiden taustakuvaksi. Loppukiepsautus yllättää väkevästi.

Risto Löf

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.