Mikko Porvali: Sinisen kuoleman kuva

Mikko Porvali: Sinisen kuoleman kuva – Karelia Noir I. Atena 2015. 317 s.

Millainen on rikosromaanin poliisi? Kyyninen, eronnut, alkoholiongelmainen keski-ikäinen mies? Ei tällä kertaa. 1920-luvun alun Viipuriin sijoittuvan Sinisen kuoleman kuvan päähenkilönä on kirkasotsainen komisario Jussi Kähönen, hienotunteinen parikymppinen papin poika, joka on vielä tavattoman kömpelö naisten kanssa.

Kähösen parina operoi Salomon ”Ekku” Eckert, äkkipikainen ja venyvämoraalinen tuurijuoppo. Yhdessä he ovat kuin Tintti ja kapteeni Haddock; oikeamielinen nuorukainen ja horjumisestaan huolimatta luotettava kehäkettu. Ikäeroa kaksikolla ei juuri ole, mutta pietarilaisesta orpokodista karannut Eckert on jo ehtinyt niellä olemassaolon karvaat liemet.

Kieltolaki (1919–1932) on muokannut Viipurista vilkkaan seudun pirtun salakuljetukselle. Kun viina virtaa ja iso raha liikkuu, ihmishenki menee halvalla. Kähönen ja Eckert yrittävät saada kiinni niin salakuljettajia kuin murhaajia.

Poliisimurhien ja esimerkiksi Viipurin raitiovaunuonnettomuuden osalta tositapahtumiin nojaava tarina sisältää aikakauden ilmiöitä antisemitismistä katulapsiin, maanalaisiin kommunisteihin, kuppalääkkeisiin ja Yrjö Elfvengreniin, Inkerin heimosotien päällikköön.

Rikoskomisario Mikko Porvali (s. 1980) on julkaissut useita sotahistoriateoksia. Askel niistä tähän esikoisromaaniin ei ole ollut kovin pitkä. Sinisen kuoleman kuva on sanalla sanoen asiallinen.

Asiallisuus ei itsessään nouse romaanin ongelmaksi. Porvalin kerronta sekoittaa faktaa ja fiktiota tunnollisuudella, joka tekee kokonaisuudesta ainakin oivan kulttuurihistoriallisen selonteon poliisityöstä 1920-luvulla.

Ongelmaksi sen sijaan muodostuu kerronnan jännitteettömyys. Poliiseja kuolee, pirturatsioita tehdään ja ympäri Karjalaa seikkaillaan ilman erityistä koukkua, ilman suurta konnaa.

Näkökulma pysyy koko ajan säntillisessä Kähösessä, jota Eckertin laista piittaamattomat toimet arveluttavat. Muutamaa lipsahdusta lukuun ottamatta Kähönen pysyy itse puhtoisena spriin ja veren katkussa. Lisäksi hän ihastuu. Orastava suhde neiti Anni Luostariseen jää kuitenkin rikostutkinnan jalkoihin.

Romaanin alaotsikko Karelia Noir I lupaa jonkinlaista jatkoa. Toivottavasti silloin kalmovuo ja poliisityö antavat enemmän tilaa tunteelle, aikaa vuoteelle.

Uusimmat

Kirjat

Mikael Niemi: Karhun keitto

Tuomas Jussila & Lari Rantanen (toim.): Nälkävuodet 1867-1868

Heikki Kännö: Sömnö

David Grossman: Hevonen meni baariin

Panu Rajala: Suomussalmen sulttaani

Massimiano Bucchi: Kuinka voitetaan Nobelin palkinto

Vilja-Tuulia Huotarinen: Niin kuin minä heidät näin

Kirja-arviot: T eknologian ja digitalisaation kehitys ei ole yksiselitteisesti lisännyt ihmisten onnellisuutta

Petteri Kantola: Hämärän prinssi

Mari Manninen: Kiinalainen juttu - 33 Kiina-myyttiä, jotka vaativat kumoamista

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.