Milla Peltonen: Paperilla seisova perkele - Hannu Salaman elämä ja kirjat

Milla Peltonen: Paperilla seisova perkele – Hannu Salaman elämä ja kirjat. Into 2016. 442 s.

Kirjallisuudentutkija Milla Peltonen luotaa teoksessaan läpi 80-vuotiaan Hannu Salaman elämänuraa. Elämä ja kirjat – muutoin tuskin Salamaa olisi näin laajamittaisesti voinut käsitelläkään. Lukijan ei ole helppo perata pirua esiin joko vain kirjailijasta tai hänen teksteistään, koska elämäkerta punoo kirjailijan ja teokset yhdeksi. Ja juuri näin on hyvä.

Päiväkirja- ja haastattelumateriaaliin viitataan mutta harvoin. Pääosassa on analyyttinen teosten ja kirjallisuuskritiikkien luenta ja niiden kautta paljastuva Salama.

Kirjailijan lapsuutta ja nuoruutta käsitellään teoksen alussa melko pitkään. Viittaukset kirjallisen tuotannon ja eletyn elämän välille synnytetään varhain. Aika ajoin tuntuu, että Salamaan isketään stereotyyppistä, dekadenttia, väärinymmärretyn taiteilijan leimaa ilman kriittisen särön häivääkään.

Minkäpä sille mahtaa, jos elämä aihetta sellaiseen antaa. Kulahtaneelta taiteilijanerohajulta ei kuitenkaan teoksen alkumetreillä voi välttyä.

Epävakaan lapsuutensa milloin jomman kumman vanhemman tai sukulaisensa hoteissa viettänyt Hannu Salama kasvoi kommunistiseen elämänkouluun ja lahtarivihaan.

Alkoholi ja voimakas puna-aate olivat osa isä Sulon ja äiti Mirjamin elämää. Pullo löysi myös Salaman huulille ja vei ”Pispalan pikkurikollisen” viikon ryyppyputkille ja aina sairaalaan saakka.

Vanhempiensa vastarintaliiketoimintaa, luokkayhteiskunnan ristiriitoja ja kommunistisen liikkeen epäyhtenäisyyttä muun muassa teoksessa Siinä näkijä missä tekijä ruotinut kirjailija suututti paitsi vasemmistopiirit myös kirjallisten hahmojen todelliset esikuvat, äiti Mirjamia myöten. Sukua, läheisiään ja itseään Salama operoi jo ensimmäisestä romaanistaan lähtien.

Peltonen rohkeneekin epäillä, että tekstin viittaukset todellisiin henkilöihin lipsuvat etenkin jumalanpilkkakohun jälkeen myös koston puolelle. Täyslaidallisen niskaansa saavat niin kriitikot, naisystävät, kulttuuriväki kuin ryyppykamraatitkin.

Juoruilevista tekeleistään Salamaa on syytelty. Kirjallisia arvoja tai romaanin muotoa uudistavia seikkoja ei aina ole huomioitu. Toisaalta välitöiksi, ”hätäpaskoiksi” kirjailija itse muutamia 1960-luvulla kirjoitettuja teoksia, muun muassa Joulukuun kuudes -romaania, nimittää.

Loppupuolella Peltosen omat kannanotot voimistuvat. Alun puhtoinen taiteilijakuva säröilee.

Erityistä huomiota Peltonen kiinnittää Salaman naiskuvaukseen, joka kohdistuu eritoten ”naisen biologiseen olemukseen”. Peltonen osoittaa teosten yhtymäkohtia milloin realistiseen milloin naturalistiseen perinteeseen.

Salaman tekstissä näkyy myös lyyrinen vire, jota harvemmin inhorealistisen tyylin alta esiin nostetaan. Kiinnostava on myös kytkentä eksistentialistisiin lähtökohtiin, Camus’n ja Sartren kaltaisiin nimiin.

Minäkeskeisyys ja kylmä suhde ympäröivään maailmaan saavat selityksensä suhteessa maailmankirjallisuuteen.

Juhannustanssit-teosta ja jumalanpilkkakohua elämäkerrassa käsitellään neljänkymmenen sivun verran. Tapahtumien kulkua kiinnostavampaa ovat Salaman tekemiset ja tekemättä jättämiset, jotka paljastavat kirjailijan tinkimättömän realismin.

Oikeudenkäyntijupakan aikaan kirjattu kirje, jossa Salama tunnustaa halunneensa arvostella kristillistä perinnettä ja loukata sen paatuneimpia edustajia, osoittaa Peltosen mukaan rohkeutta ”kääntää selkänsä sekä sosiaaliselle pelille että näkemykselle siitä, että henkilöiden vuorosanat voisi täysin irrottaa kirjailijan aikeista ja motiiveista.”

Nyt 80-vuotias Hannu Salama kirjoittaa ”hulluja runoja”, jotka rakentuvat sanakirjasta umpimähkään valituista sanoista. Niiden muoto on yhtä mieletön kuin maailman.

Salama pysyy elämäkerrassa ristiriitaisena hahmona niin ailahtelevissa ihmissuhteissaan, poliittisessa sitoutuneisuudessaan kuin julkisuuden halveksunnassaankin. Suoria Salaman sitaatteja teoksessa on hyvin vähän.

Reaalinen kirjailija häipyy omassa elämäkerrassaan paradoksaalisesti taka-alalle mutta nousee samaan aikaan framille tarkan teos- ja vastaanottoanalyysin kautta.

Elämäkerta toistaa teosten ja tosi-Salaman välistä jännitteistä ja metafiktiivistä olemusta. Siksi Peltosen elämäkerta on äärimmäisen hienosti ja älykkäästi rakennettu kirjailijakuva.

Salaman muoto on hänen teostensa kaltainen: tosielämän ja kirjojen välistä välkkyvä, paperin reunalta todellisuuteen lipeävä perkele.

Sanna Jääskeläinen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.