Monika Fagerholm & Martin Johnson - Meri. Neljä lyyristä esseetä

Suom. Asko Sahlberg. Teos 2012. 170 s.

Kirjailija Monika Fagerholmin ja äänitaiteilija Martin Johnsonin Meri on alunpitäen Radioateljee-tuotantona syntynyt ainutlaatuinen kuulokuvaessee. Kuulokuva on luonteeltaan auditiivinen ja visuaalinen tapahtuma.

Lyriikassa tällaiset synestesia-ilmiöt ovat tyypillisiä, mutta proosan kohdalla yhä harvemmin kuulemme kielen äänteellisiä sävyjä, kerronnan rytmiä ja sen poljentoa.

Tämä on kuitenkin yhteydessä kirjallisuuden syvimpään olemukseen, tekstin laatuun ja sävyihin.

Nyt kirjan muodossa julkaistu neljän tekstin sarja on säilyttänyt kuulon herkkyyteen perustuvan dramaturgiansa ja lyyrisyytensä. Kirjallisena impressioina kyse on harvinaisesta herkusta.

 

Lyyrisessä esseessä liikutaan vaistovaraisessa todellisuudessa. Kielellä on tuntosarvet, se reagoi muistoihin, sanoihin, assosiaatioihin. Kirjoittaminen muistuttaa merenkäyntiä, purjehtimista.

Filosofi Theodor Adorno puhui kuulon repressiosta, äänisaasteen turruttavasta vaikutuksesta jo vuosikymmeniä sitten. Fagerholmin teksti toimii vastakarvaan, elämyspohjalta. Se houkuttelee lukijaa lähestymään omia muistojaan, omia lapsuuden elämyksiään.

Tekstin eetos on eräänlainen aitouden kutsu.

Fagerholm on intuitiivisen tekstin tekijänä ainutlaatuinen ilmiö. Meren neljällä esseellä on puhuvat otsikot: Katastrofi, Veden alla, Labyrintti ja Yksinäisyys. Erilaisten tekstien välinen kollaasi synnyttää lopulta neljän esseen yhteisnimittäjän: yrityksen kirjailijakutsumuksen määrittelemiseksi.

Fagerholmin keskustelukumppaneina ovat ainutlaatuiset maailmankirjallisuuden lyyrikot, Tomas Tranströmer ja Göran Sonnevi. Sonnevi kirjoittaa. ”Me kaikki synnymme merestä, me kannamme merta sisällämme / kaikkia sen loputtomia syvyyksiä.”

 

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.