Nyrkkeilijät ja siipeilijät elokuvissa

Amerikkalaisia elokuvantekijöitä on aina kiinnostanut niin ammattinyrkkeilyyn kuuluva fyysisyys kuin sen ympärille rakentuva rahan ja korruption maailma. Martin Scorsesen Jake LaMotan omaelämäkertaan perustuva Raging Bull (Kuin raivo härkä, 1980) lienee lajityypin tähänastinen paradigma, huipentuma.

Mutta elokuvanhistoria tuntee koko joukon muitakin hienoja nyrkkeilyn maailmaan sijoittuvia kuvauksia kuten muiden muassa King Vidorin ohjaama The Champ (1931), Raoul Walshin Erroll Flynn -elokuva Gentleman Jim (1942), Robert Rossenin ohjaama ja Abraham Polonskyn kirjoittama Body and Soul (Verta ja kultaa, 1947), Robert Wisen The Set-up (Viimeinen isku, 1949) ja John Hustonin Fat City (1972).

Kotimaisessa elokuvassa nyrkkeily on ollut marginaalisessa roolissa. Juha Rosma on ohjannut yhden varsinaisen nyrkkeilyelokuvan Kuka on Joe Louis? (1992) pääroolissaan Ilkka Heiskanen. Matti Ijäs on tavoittanut nyrkkeilyn maailman ja sen tuntemukset Haaveiden kehä -elokuvassaan (2002).

Mutta tärkein näistä on Arto Halosen dramatisoitu dokumentti Ringside (1992), elokuva nyrkkeilijä Tarmo Uusivirrasta, traaginen muotokuva suomalaisesta taistelijasta.