Pasi Lönn: Aavetanssi

Pasi Lönn: Aavetanssi. Tammi 2015. 192 s.

Pasi Lönnin nuortenromaani Aavetanssi jatkaa yläkoululaisten Maken ja Jaken seikkailuja konstaapeli Veijo Muusin tarmokkaina apulaisina. Rikosylikonstaapeli Lönn yhdistelee pidäkkeettömästi hyvin tuntemaansa poliisityön todellisuutta fiktion mahdollisuuksiin.

Aavetanssi on neljäs Jakesta, Makesta ja Veijo Muusista kertova kirja. Tarinan alussa uusi koulusyksy on juuri alkanut, ja kesä vetelee viimeisiään. Sade kastelee poliisilaitokselle pyöräilevät pojat litimäriksi. Kirjan tarina saattaa heidät luonnon armoille monin tavoin.

On tapahtunut miehen katoaminen. On syytä olettaa, että kadonnut, poikienkin tuntema Lapamake, on ollut veneilemässä Keiteleellä. Etsinnät toteutetaan poliisiveneellä, ja viettävätpä pojat jännittävän yönkin luonnonhelmassa. Kesän taittuminen syksyksi tarkoittaa messevän täyteläisiä tummia iltoja. Öitä valaisee täysi kuu, joka näyttää ihmeellisesti tavallista suuremmalta.

Lönn hehkuttaa luonnon läsnäoloa aistivoimaisesti. Toinen kirjailijalle ilmeisen rakas elementti on kotiseutu. Hän suorastaan herkuttelee piirtämällä verbaalista karttaa poikien pyöräreiteistä Jyväskylässä ja poliisihurjastelija Ismo Tuutusen kyydissä ja Veijo Muusin Minna-vaimon Porschen kiidossa Jyväskylässä ja Äänekoskella.

Luonto- ja kotiseututunnelmoinnilla on toki sijansa, mutta jonkun verran enemmän ytimekkyyttä itse oletettu rikosjuttu ja sen setviminen olisivat kaivanneet. Kuuluu nuortenromaanin uskonhyppyihin, että poikaset saavat olla mukana vakavassa ja potentiaalisesti vaarallisessa rikostutkinnassa. Itse tutkinta vain on vähän höpsö ja varsinkin alussa takkuileva.

Poliisit kyllä toteavat itsekin, ettei homma suju kuin Strömsössä. Kyse on määrärahojen ja virkojen puutteesta. Näin valtiontalouden kurjistuminen näyttäytyy nuortenromaanissakin. Lapamaken mysteeriin liittyy samoja sävyjä. Yhteiskunta tuntuu ohjailevan osaa kansalaisista valottomaan tunneliin. Lönnin kirjoissa viestitetään hallitsemattomasta tragediasta, jos hyvinvointivaltio murenee pahoinvointivaltioksi.

Vauhtia ja vaarallisia hetkiä poikien seikkailussa riittää. Muutamissa paikoissa aikuislukijaakin karmii. Kirjassa on nimensä mukaisesti kummitusjutun aineksia. Jakke ja Make menevät urhoollisesti tarkastamaan paikkoja, joiden lähettyviltä allekirjoittanut kiitäisi pois tukka putkella.

Tarina on liikuttavan voimallinen kuvaus rehellisyydestä ja vankkumattomasta ystävyydestä.