Peter von Bagh: Chaplin

Like 2013. 496 s.

Asetelma on jo klassikko: maamme tunnetuin cinefiili Peter von Bagh kirjoittaa maailman tunnetuimmasta koomikosta Charles Chaplinista. Tuttuja herroja molemmat, ja tuttavallisesti myös von Bagh tarinoi kuin takkatulen ja punaviinilasin äärellä, sivistyneesti ja asiallisen innostuneesti.

Chaplinia kuvaillaan ylisanoilla mutta myös ”elokuvahistorian tunnetuimmaksi suureksi tuntemattomaksi”. Von Bagh ei silti tähtää Chaplin-elämäkertaan vaan kokonaisvaltaiseen esitykseen mestarin elokuvatuotannon suuresta kaaresta, näyttelemisen ja ohjaamisen taiteesta.

Siitä syntyy eloisa, traaginen ja koskettava kaari. Tiiliskivimäinen teos jakaa Chaplinin tuotannon kronologisesti eri elokuvayhtiöiden kausiin, joista noukitaan ”lähikuvia” elokuvista. Keskeisimmät Chaplin-kuvat saavat toki erityiskäsittelyn.

Von Bagh havainnoi Chaplin-elokuvia suhteessa niin tekijän lapsuuteen ja elämäntilanteeseen kuin ajanhenkeen ja tapahtumaympäristöön. Monisyinen analyysi luo tarkkanäköisen kuvan maailmasta elokuvan ympärillä ja sisällä.

Chaplinin komiikan juuret avautuvat usein menneisyyden tragedioista.

Charles Spencer Chaplin (1889–1977) syntyi Lontooseen köyhään perheeseen: isä oli nuorena kuollut alkoholisoitunut koomikko, äiti mieleltään sairastunut varieteetaiteilija, jonka on arveltu toimineen myös prostituoituna.

Ei ihme, että Chaplinin elokuvissa juopotellaan usein, naiset ovat häilyväisiä ja lapsetkin kuin orpoja.

Charles aloitti lapsinäyttelijänä, mutta ratkaiseva sysäys tähden synnylle oli kabareetuottaja Fred Karnon seurueen Yhdysvaltain kiertue, johon Chaplin osallistui 21-vuotiaana. Nuoren koomikon lahjat huomattiin, ja Keystone-elokuvayhtiö pestasi Chaplinin 1914. Saman vuoden lopussa hän oli jo maailmankuulu.

Chaplin urakoi 35 elokuvaa vuodessa. Lyhyet komediafilmit olivat räyhäkästä ja tiivistahtista anarkiaa, porvarillisten arvojen ja tapojen pilkkaa.

Kulkurihahmoaan varten Chaplin löysi studion pukuvarastosta ylisuuret kengät ja eripariset vaatteet. Tarvittiin vielä viikset, jotka eivät peitä ilmeitä, ja kävelykeppi viidenneksi raajaksi. Kulkurin huojuva kävelytyyli syntyi muistona kipeäjalkaisesta ajurista Lontoon lapsuudesta.

Aluksi kulkuri ei ollut se sentimentaalinen höpsö, jollaisena hahmo yleensä tunnetaan, vaan irstas, juopotteleva, aggressiivinen ja jopa sadistinen Keystone-elokuvien hengessä. Henki oli toinen ikimuistoisimmissa United Artists -kauden kulkurielokuvissa Kultakuume (1925), Kaupungin valot (1931) ja Nykyaika (1936).

Monitahoisesta kulkurista tuli yleismaailmallinen hahmo, joka puhutteli kaikilla mantereilla. Osuvasti on sanottu, että ”Chaplin ei kuulu niinkään vain elokuvan historiaan: hän kuuluu ihmiskunnan historiaan”.

Tähti nousi rakettimaisesti. Mutual-yhtiö maksoi 27-vuotiaalle Chaplinille 670000 dollaria yhdestä vuodesta 1916. Seuraavana vuonna ohjaaja teki First National -yhtiön kanssa miljoonan dollarin sopimuksen.

Ohjaaja-näyttelijästä tuli myös tuottaja, ja hän sai oman studion. Chaplin toimi itsevaltiaan ottein: hän loi ideat, käsikirjoitti, ohjasi, näytteli, leikkasi, sävelsi, lavasti, puvusti ja jopa maskeerasi elokuviaan itse.

Luonnoskirjoista paljastuu ohjaajan äärimmäinen tarkkuus ja maaninen halu saada gägit toimimaan täydellisesti. Toisaalta Chaplin eteni hyvin spontaanisti: elokuvaversioista karsittiin henkilöitä ja jo kuvattuja juonen jäänteitä. Vaihtoehtoisia loppujakin oli useita.

Äkkirikastumisestaan huolimatta Chaplin ymmärsi köyhyyden luonnetta ja hyödynsi töissään Lontoon lapsuuden muistojaan.

Monissa elokuvissa keskuskuva on köyhyyden ja raakuuden katu, ja kulkurin mukana kulkevat perustarpeet eli ruoka ja uni. Näistä onnettomista oloista Chaplin luo maailmankuulua komiikkaa.

Omaelämäkerrallisen kuvan antaa myös The Immigrant (1917) -elokuva, jossa kulkuri saapuu siirtolaisena Yhdysvaltoihin. Chaplin koki Yhdysvalloissa sivullisuutta eikä koskaan sopeutunut Hollywoodin elokuvateollisuuden muottiin ja toimintatapoihin.

Ulkopuolisuuden ja traagisuuden Chaplin käänsi elokuviensa voimavaraksi. Chaplinin suuruus ja poetiikka kumpuavat syvällisestä erilaisuudesta, muistuttaa von Bagh kirjassaan.

Risto Löf

Uusimmat

Kirjat

Johanna Laitila: Lilium regale

Hannu Niklander: Euraasian muistot

Mikko Porvali: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir 3

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut

Anu Holopainen: Sydänhengitystä

Jarmo Saarti: Ya Mo - Merkintöjä sisäisen karkotuksen ajalta

Pirita Tolvanen: Paroni - Jarno Saarisen elämä

Aleksanteri Kovalainen: Kansallinen herätys

Päivi Alasalmi: Unten puutarha ja muita satuja

Suonna Kononen: Mystiset metsätyömiehet ja keskikaljacowboyt. Retkiä suomikantriin ja sen persoonallisuuksien pariin.

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.