Pia Heikkilä: Operaatio lipstick

Otava 2013. 283 s.

Kun kriisialueilla ulkomaankirjeenvaihtajana työskennellyt toimittaja päättää ammentaa kokemuksistaan romaanin, tyylilajiksi ei välttämättä ensimmäiseksi valikoidu chic lit. Pia Heikkilän esikoisromaani on kuitenkin juuri sitä. Heikkilä selvästi pitää riskinotosta.

Operaatio Lipstick kertoo kolmekymppisestä Annasta, joka toimii kirjeenvaihtajana Kabulissa. Perustarinaltaan romaani on miesseikkailu, jossa pettäjämiehelle lähdetään kostamaan. Mutta koska tapahtumapaikkana on Kabul ja päähenkilöinä toimittajat, kostoksi roistomaisuudesta Anna lähtee jahtaamaan mieheen liittyvää skuuppia tämän laittomista asekaupoista.

Anna ja hänen kaverinsa päätyvät keskelle vaarallisimpia alueita ja tilanteita. Onneksi on Herra Herkku, joka tietenkin lopulta pelastaa neidot hädästä ja tarina saa onnellisen loppunsa.

Vaikken tyylilajin suurkuluttaja olekaan, olen joskus törmännyt ihan hyväänkin genren edustajaan. Sellaiseen, jossa sinänsä tyhjänpäiväinen juoni koukuttaa niin, ettei kirjaa vain malta laskea kädestään, mutta jonka arvo niin omalle elämälle kuin kirjallisuuden historiallekin on lähes yhdentekevä.

Operaatio Lipstick ei ollut aivan tällainen. Se ei alusta asti onnistunut koukuttamaan eikä se ollut aivan täysin yhdentekevä.

Kirjan alussa on turhan pitkästi Annan deittailua, dokailua, mokailua ja miehenikävää jauhavaa tyhjäkäyntiä, joka uhkaa hyydyttää lukuinnon jo ennen kuin päästään asiaan. Noin 80 sivun jälkeen tarinassa alkaa kuitenkin tapahtua. Lopun kirjasta lukee aurinkotuolissa ihan mielellään.

Se, että tapahtumapaikka on nimenomaan sotatoimialue, on kirjan pelastus. Myös teksti on sujuvaa ja tyylilajiin sopivan nopeatempoista. Kokonaisuutta kuitenkin rasittaa sen teennäiseltä tuntuva pyrkimys pinnallisuuteen. On kuin Heikkilä olisi ennalta tunnollisesti opiskellut, mitä chic litin pitää olla, ja sitten väkisin kirjoittanut joukkoon lähinnä myötähäpeää aiheuttavia seksifantasioita tai muita liian intiimejä, ilmeisesti humoristisiksi tarkoitettuja ruumiintoimintojen kuvauksia.

Tällä saralla Heikkilä ei onnistu kuvaamaan mitään ennen kuulumatonta ja kiinnostavaa. Kiinnostavaa sen sijaan on länsimaalaisittain tarkasteltu elämä kriisialueella, ja siitä Heikkilä osaa varmasti kertoa enemmän ja paremmin kuin moni muu.

Onneksi Heikkilä näyttää itsekin ymmärtäneen, missä hänen vahvuutensa ovat. Naistenlehtien mukaan hän on työstämässä hieman realistisempaa ja poliittisesti orientoituneempaa jatkoa kirjalle. Siihen tartun mielelläni.

Saara Harju

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.