Raija Oranen - Voitto kotiin ja muita diplomaattisia selkkauksia

Teos 2012. 351 s.

Raija Oranen on tuottelias ja monipuolinen kirjailija. Kolmen ja puolensadan sivun koiratarinakokoelma Voitto kotiin ja muita diplomaattisia selkkauksia on ennen kaikkea rakkaudentunnustus koirille, noille mainioille ihmisen parhaille ystäville. Kirjassa seikkailevat uusimman perheenjäsenen, vilkkaan Voitto-herran ohella myös aiemmista tarinakoosteista tutut Doris von Meinhof-Partanen ja tämän hauska veli, joka on saanut nimekseen Sulo Raitis.

Oranen on puhunut julkisuudessa avoimesti alkoholinkäytöstään ja raitistumisestaan. Sulo Raitis onkin tärkeä merkkipaalu suuren päätöksen aikoihin hankittuna perheenjäsenenä.

Koirien persoona avautuu paitsi niiden tavanomaisen höseltämisen ja elämänilon välityksellä myös dialogin kautta. Oranen on oivaltavasti pukenut sanoiksi lemmikkiensä ajatukset, ja parhaimmillaanhan kommunikaatio koirien ja ihmisten välillä tuntuukin toteutuvan juuri näin, sulassa yhteisymmärryksessä, kuin sanallisesti tai vähintäänkin telepaattisesti.

Yhteisymmärrys lauman jäsenten kesken ei aina ole rikkumaton eikä mutkaton, mutta sitäkin herkullisemmin Oranen kuvaa surkuhupaisia hetkiä koiraperheen elämässä – milloin seikkaillaan Suomessa, milloin Espanjassa, jossa kirjailija viettää säännönmukaisesti talvet koirineen. Muun muassa episodit lentokentillä ovat taatusti olleet hetkittäin melkoista verenpaineennostatusta.

 

Lystikäs kannanotto poliittisesti korrektiin kieleen on dialogi, jonka Sulo käy emäntänsä kanssa. Esimerkiksi neekereistä ei sovi puhua. Pitää puhua Afrikasta saapuneista, joiden ihon pigmentti on kaikkein voimakkain. ”’Siinä tapauksessa ei saa sanoa myöskään vaaleaihoinen’, Sulo päätteli kerkeästi. ’Saako sanoa tummatukkainen? Vaaleatukkainen? Lihava? Laiha?’” Keskustelu etenee notkeasti vaiheeseen, jossa Sulo toteaa: ”Ei ihmistäkään saa varmaankaan sanoa ihmiseksi, koska se erottaa heidät koirista! Eikä koirien rotua saa mainita, se on rotuerottelua.”

Niin, ihmisillähän ei ole rotuja. Ihmisroduista ei saa enää puhua. Koiraroduista onneksi vielä saa, vaikka satunkin pitämään kaikkein eniten sekarotuisista, puhtaista bastardeista. Mitä epämääräisempi sekoitus, sen herttaisempi otus.

 

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.