Riitta Hari ym.: Ihmisen mieli

Riitta Hari ym.: Ihmisen mieli. Gaudeamus 2015. 205 s.

Monitieteinen tiimiteos Ihmisen mieli perustuu 2007–2008 pidettyyn Mieli-forumiin, jossa yli sata tutkijaa selvitteli ihmismieltä. Teoksen yhdeksään kirjoittajaan lukeutuvat muiden muassa aivokuvantamisen professori Riitta Hari, psykiatrian emeritusprofessori Johannes Lehtonen, kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka ja sosiologian professori Anssi Peräkylä.

Arkipuhe vilisee mieleen viittaavia sanontoja. Kalevalan alkusanoista ”mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi” päätellen vanha kansa tiesi jotain samaa kuin aivotutkijat 2000-luvulla.

Kirjassa lähdetään liikkeelle ihmismielen sijainnista, kehityksestä ja toiminnasta, ja edetään neurotieteiden, psykologian ja sosiaalitieteiden näkökulmissa mielenterveyden ja sen ongelmien määrittelyyn.

Ihmismieli sijaitsee aivoissa, joita ilman mieltä ei voi olla. Aivot tarvitsevat kehon ja keho elinympäristön, joka ravitsee aivoja aineellisesti ja henkisesti.

Ihmismieli muuttuu koko elinajan. Ihminen on vuorovaikutuksellinen olento, jonka elämä tyssää alkuunsa ilman toisia ihmisiä. Kirjan keskeinen ajatus on, että ihmismieli ei ole olio tietyssä paikassa vaan mentaalinen ja sosiaalinen prosessi. Mieltä ei voi pyydystää purkkiin, mutta sen laatua voi arvioida.

Mieli on toimintoja, ajattelua, havaitsemista, oppimista, muistamista, unohtamista, tuntemista ja päättelyä eli järkeilyä. Mielessä on emotionaalisia, kognitiivisia ja yksilöhistoriallisia itsetietoisuuden puolia.

Aivokuvantaminen on merkittävin uusi aivojen toiminnan tutkimisen keino. Sen avulla saadut tulokset ovat vasta alustavia. On kuitenkin varmaa, että aivot toimivat kokonaisuutena. Äskettäin vielä uskottiin, että ihminen käyttää aivoistaan vain kymmentä prosenttia. Se on neuromyytti.

Mielentutkimuksessa hyväksytään laajalla rintamalla, että Freudin oivallus mielen jakautumisesta tietoiseen ja tiedostamattomaan on totta. Tiedostamattoman suuri rooli tarkoittaa, että ihmisen mielellisyys on yhä paljolti tuntematonta maastoa. Mielenkartta on yhä suhteellisen suurpiirteinen.

Hyvään mielenterveyteen kirjassa liitetään aktiivisuus, sopeutuvuus, erilaisuuden hyväksyntä ja myönteisyys elämää ja toisia ihmisiä kohtaan. Kirjoittajien mukaan ”terveeseen mieleen kuuluu myös kyky unohtaa itsensä ja tehdä yhteistyötä muiden kanssa: terve mieli ei kuulu eikä näy”.

Huonon mielenterveyden tunnusmerkkejä ovat tuska, ahdistus, negatiivinen itsekorostus ja masennus. Mielenterveyden häiriöt esitellään Maailman terveysjärjestön WHO:n laatiman luokituksen ICD-10 avulla.

Teoksessa esitellään niukasti psykoterapioita. Niiden päälinjat ovat psykoanalyyttinen dynaaminen ja ajatusvääristyminen purkamiseen tähtäävä kognitiivinen suuntaus. Vuorovaikutuksen tärkeyttä todistaa se, että hoidon onnistumista selittää enemmän terapeutin ja potilaan henkilökemia kuin käytetty menetelmä.

Kirjan korostama aivojen, mielen ja sosiaalisuuden vuorovaikutus saa mielenkiintoisia ulottuvuuksia uusista mielenterapioista, joita kuka tahansa voi soveltaa mielen kuntokouluna. Niitä ovat tässä ja nyt -tietoisuustaitoihin ohjaava Jon Kabat-Zinnin mindfulness sekä Peter Fonagyn ja Anthony Batemanin mentalisaatio.

Mentalisaatiossa pyritään pitämään mielessä, että ihmisten kohtaushetket ovat aina erillisten mielien kohtauksia. Niissä piilee aina konfliktin riski, jos ihminen ei osaa säädellä tunnereaktioitaan. Mielekkäästi käyttäytyvä ei vastuuta toisia omista mielentiloistaan.

Ihmisen mieli antaa tiiviin peruskuvauksen mielentutkimuksen nykytilasta. Tietoisuuden tutkijan Daniel Dennettin takavuosien huokaus ”onko olemassa mitään, mikä olisi samaan aikaan niin tuttua ja niin outoa, kuin mieli” on yhä voimassa.