Riitta Jalonen: Kirkkaus

Tammi 2016. 352 s.

Riitta Jalonen on julkaissut pääteoksensa. Mihinkään muuhun lopputulokseen ei voi tulla, kun lukee Kirkkauden, uusiseelantilaisesta kirjailijattaresta kertovan romaanin.

Kolme ja puoli sataa sivua intensiivistä ja samanaikaisesti äärimmäisen herkkää kuvausta Janet Framen (1924–2004) elämästä ja mielenliikkeistä on koottu kuin aidoista helmistä rakennettu helminauha: toinen toistaan kauniimmat lauseet sykähdyttävät lukijaa ennen kokemattomalla tavalla.

Jalonen on tähän saakka tunnettu lähinnä pienoisromaanien kirjoittajana, ilmaisultaan toki lyyrisenä aiemminkin, mutta tässä teoksessa hän ylittää itsensä muutenkin kuin kirjan mitassa.

Fiktiivinen teos ei tietenkään ole mikään elämäkerta, mutta siinä määrin väkevää kerronta on, että voi hyvin kuvitella Framen inspiroineen kirjailijatarta paitsi elämäntarinansa kautta myös rajan takaa. Jalonen on päässyt kollegansa pään sisään tavalla, joka saa Janet Framen hykertelemään tyytyväisyydestä siellä jossain.

Frame koki lapsuudessaan raskaita menetyksiä, jotka epäilemättä muovasivat hänen persoonaansa ja ajatteluaan. Hän näki ja koki maailman erikoislaatuisella tavalla – niin oudoksuttavalla, että vietti parhaat vuotensa mielisairaalassa, sai skitsofreenikon diagnoosin ja välttyi kirjansa ansiosta viime tipassa lobotomialta, joka olisi riistänyt häneltä kyvyn ilmaista itseään niin monisyisesti ja sävykkäästi. Ja sittemmin koko diagnoosi kumottiin!

Kun Frame pääsee mielisairaalasta ja alkaa tutustua elämään sen ulkopuolella, hän rohkaistuu lähtemään Eurooppaan, Ibizalle ja Lontooseen. Hän kirjoittaa, rakastaa, ei koskaan ole muuta kuin oma itsensä.

Aina ei ole helppoa. Mutta on lähdettävä, ennen kuin voi päästä perille. ”Sinä teet elämääni uusia jälkiä”, hän sanoo rakastetulleen, jolle lausuu Shakespearen runoja ulkomuistista.

Jalonen kertoo kirjansa jälkipuheessa tutustuneensa työn edistyessä itseensä siinä missä romaaninsa päähenkilöönkin. ”Koin katselevani peiliin, josta heijastui kaksi ihmistä lähes sulautuneena toisiinsa.” Tähän on helppo uskoa.

Nyt ei voi kuin odottaa, kuka täkäläisistä kustantajista tarttuu ensimmäisenä haasteeseen ja suomennuttaa Janet Framen teoksia. Ainuttakaan niistä kun ei vielä ole saatettu suomen kielelle.

Aika on toinen, ihminenkin muuttuu, mutta sisin ei sittenkään: me saamme aina olla keskeneräisiä, mutta jokainen tavoittelee edelleen omaa ydintään. Ja kuten Jalonen loppulauseessaan toteaa, kirjallisuuden avulla voi selvitä kuoleman pelosta.

Kirkkaus on puhdasta nautintoa, ylistys yksilöllisyydelle ja kauniille kielelle.

Anuirmeli Sallamo-Lavi

Uusimmat

Kirjat

Johanna Laitila: Lilium regale

Hannu Niklander: Euraasian muistot

Mikko Porvali: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir 3

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut

Anu Holopainen: Sydänhengitystä

Jarmo Saarti: Ya Mo - Merkintöjä sisäisen karkotuksen ajalta

Pirita Tolvanen: Paroni - Jarno Saarisen elämä

Aleksanteri Kovalainen: Kansallinen herätys

Päivi Alasalmi: Unten puutarha ja muita satuja

Suonna Kononen: Mystiset metsätyömiehet ja keskikaljacowboyt. Retkiä suomikantriin ja sen persoonallisuuksien pariin.

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.