Robert Hilburn: Johnny Cash

Suom. Juha Ahokas. Like 2014. 767 s.

Kun katsoo videolta Folsomin tai San Quentinin vankien ilmeitä Johnny Cashin vankilakonserteissa, samastuu poikkeukselliseen ilmapiiriin. Yksituumaisuus itsekin huumeiden hallussapidosta pidätettynä olleen esiintyjän ja yleisön välillä on hätkähdyttävä. Jo ennen hetkeä, johon 1960-luvulta alkaen totuttiin yhdistämään artistin kuolematon prologi: ”Hello, I’m Johnny Cash.”

Repertuaariin ja levyille kertyi paljon gospelia ja hengellisiä tekstejä. Cash teki vaelluksia Pyhässä maassa ja sisäisti syvästi lapsuutensa uskonnollisuuden. Hän esiintyi Billy Grahamin missioissa ja vaati levy-yhtiöiltä ja tuottajilta hengellisiä lauluja albumeilleen.

Robert Hilburnin elämäkerta on kattava luotaus sekä Cashin vaiheisiin että mielenmaisemaan.

Köyhyydessä Arkansasissa varttunut Cash käynnisti uransa 1950-luvulla Elvis Presleyn tavoin ja vain vähän myöhemmin legendaarisessa Sam Phillipsin Sun Recordsissa Memphisissä. 1960-luvulla hän pääsi Bob Dylanin, Janis Joplinin, Simon & Garfunkelin ja muiden rinnalle Columbian ykköskaartiin.

Cashin maineikkaimmat esiintymiset osuivat vankilakonserttien aikoihin 1960-luvun loppuun ja 70-luvun alkuun. Noihin aikoihin hän veti suosittua tv-ohjelmaa. Vieraiksi Cash kutsui paitsi countryn kärkeä myös popmusiikin uudisraivaajia kuten Dylanin ja Neil Youngin.

Cashin suurenmoisista 1960-luvun albumeista osa menestyi komeasti paitsi countryn myös popmusiikin listoilla. Hän oli ensimmäisinä laajentamassa uuden musiikin kuulijoiden ikäjakautumaa.

Cash oli lapsuudessa joutunut kokemaan veljensä tapaturmaisen kuoleman. Se vaikutti koko tulevaisuuteen.

Hän oli elämänsä mitan syyllisyydentuntoinen, ahdistunut, työteliäs ja ailahteleva – ”Man in Black”. Hän pilasi monet sovitut konsertit ja studiosessiot, koska ei huume- ja lääketokkurassa päässyt paikalle. Tämä johti suosion laskuun ja välillisesti potkuihin Columbiasta.

Levyjen vastaanotto olikin supertähteyden jälkeen vaihtelevan vaisua, kunnes hän kohtasi Rick Rubinin, Cashin laadun täydellisesti vaistoavan tuottajan. American Recordings -albumi (1994) nousi jälleen korkealle, mutta senkin jälkeen Cashilla riitti vaikeuksia työssä ja elämässä.

Kukaties hänet piti pinnalla June Carter, toinen vaimo, vuosikymmeniä countryn huipulla esiintyneen Carter Familyn jäsen.

Avioparin rakkaustarinaa yhteenkuuluvuudessa ja ristiriitoineen on verrattu John Lennonin ja Yoko Onon vastaavaan. Cashit loivat countryn tarttuvimpiin kuuluvia duettoja. Junen kuolema mursi Johnnyn lopullisesti.

Loppuvuosina käsittämättömiä lääkemääriä sairauksiinsa hotkinut Cash työsti suruaan istumalla levyttämässä aina, kun jaksoi liikkeelle.

Viimeinen video Hurt on musiikinhistorian koskettavimpia kuvasarjoja. Se kertoo kärsimyksestä, ikääntymisestä ja kuolemasta, joita yleensä torjutaan, mutta jotka Cash laulullaan ja elämällään toi liki.

Cashin baritoni ja pitkäaikaisimmillaan yhtyelegenda Tennessee Threen (aluksi Tennessee Two) säestämä karisma kertovat tarinoita Amerikasta, raivaajien, intiaanien ja kuljeskelijoiden kohtaloista. Esityksissä hän taivaltaa kuin innoittajansa, juna, elementti kaavamaisen tarttuvassa rytmissä, yksinkertaisessa ja kuin välttämättä matkaansa kiskovassa usein aika lakonisessa soundissa.

Kristillisyys ei tehnyt Cashista vain patrioottia ja konservatiivia. Hän tuki Yhdysvaltain irtautumista Vietnamista, eli työväen, vankien, vasten tahtoaan sotivien ja muiden vähäväkisten rinnalla – ihmiskohtaloihin samastuen.

Pohjalla olevasta surumielisyydestä huolimatta Cash säilytti vankan ja humoristisenkin otteen elämään. Rakkauslaulujen tulkinnoista useat ovat äärettömän kauniita.

Hilburnin kirja ja Juha Ahokkaan suomennos on ahmittavaa lajia, joka vahvistaa artistikuvaa ja yllättää joka käänteessä.

Vuonna 2003 kuollut Cash levytti paljon. Monien töiden unohdus selittyy heikomman tason vuoksi, mutta usein se on myös selittämättömissä. Hänen suuruutensa ajattomuuden havaitsi muun muassa U2:n Bono, jonka yhteys Cashin kanssa on hyvä luku countryn ja rockin rinnakkaistarinaa.

Uusimmat

Kirjat

Marjatta Levanto ja Julia Vuori: Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja

Rax Rinnekangas vaelsi Kalle Holmbergin käskystä luostariin lukemaan Karamazovin veljekset - syntyi Mestarin viimeinen toivomus -kirja

Jyri Vartiainen: Kirous

Samuel Beckett: Sanoinkuvaamaton

Roger Daltrey: My Generation - Rocklegendan omaelämäkerta

Suvi Ratinen: Matkaystävä

Merete Mazzarella: Varovainen matkailija

Katriina Huttunen: Surun istukka

Naomi Alderman: Voima

Elizabeth Acevedo: Runoilija X

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.