SEPPO JOKINEN - Ajomies

Crime Time 2011. 345 s.

Seppo Jokisen hivenen yhdentekevän novellikokoelman jälkeen Ajomies on taas varsin kelvollinen komisario Koskis-romaani.

Ajomiehessä on kolme rinnakkaisjuonta sekä lukuisa määrä poliisiyhteisöön ja henkilösuhteisiin liittyviä episodeja. Jokinen on päässyt psykologisesti pitkälle, ja perustarina on kunnossa. Valttina on taas arkinen todenmukaisuus.

Tampereella teloitetaan niskalaukauksella toimittaja, joka on tutkinut norjalaishiihtäjien doping-väitteitä ja asunut naisystävänsä luona. Nainen on muotitehtailija, joka tekee suurkauppoja Venäjälle. Ruumiin vieressä kyyhöttää muuan mielenterveytensä menettänyt linjurinkuljettaja, joka on vuosia aikaisemmin kiilannut Volvo Amazonin sillankaiteeseen.

Koskisella on omiakin ongelmia. On kukkoileva esimies ja masentuneita alaisia - eikä mies itsekään ole enää teräkunnossa. Yksi ilo sentään on: pojanpoika.

Tutkimukset polkevat pitkään paikallaan, ja se on kirjan pahin ongelma. Kun kerrotaan parin sivun verran siitä, miten Koskinen palaa asunnolleen ja lämmittää kaalilaatikkoa, siinä ei juuri jännitystä synny eikä myöskään odotusta, että mitä seuraavaksi tapahtuu.