Sauli Uhlgren: Maailmanpyörä

Kuopiolaisen Sauli Uhlgrenin aforismikokoelmalla Maailmanpyörä on merkitysjännitettä luova nimi. Sana maailmanpyörä herättää mielikuvia laajojen näköalojen paikasta, ja jopa jostain valtavasta muodosta tai ulottuvuudesta, joka kattaa kaiken. Pyörä eli ympyrä viittaa ikuiseen toistoon. Mielikuvat yhdistyvät Uhlgrenin kirjassa proosataiteen lyhimpään muotoon, aforismeihin eli mietelmiin tai ajatelmiin.

Aforismeja tehnyt ja tutkinut Markku Envall on todennut, että lajissa on kysymys ajatuksellisesta painokkuudesta, elegantista muotoilusta, iskevyydestä ja poleemisuudesta. Aforismit ovat usein määritteleviä ja väittäviä tekijänsä havaintoja maailmasta. Ihmisluonnon hyvät ja huonot puolet ovat kiinnostaneet aforistikkoja koko lajin historian ajan.

Maailmanpyörä on parikymmentä proosakirjaa ja yhden runokirjan julkaisseen Uhlgrenin ensimmäinen aforismikirja. Se on jaettu aiheen mukaisiin osastoihin, joissa tarkastellaan esimerkiksi urheilua, rakkautta, rehellisyyttä, kateutta ja ystävyyttä. Kokonaisuuden pohjavirtana on se, kuinka aikasidonnaista ihmiselämä aina on.

Kirjan aiheisto on paljolti mietelmälajin perusvalikoimaa, josta ei hevin keksi ennenkuulumatonta. Kokoelmassa onkin paljon itsestäänselvyyksiä. ”Elät vain kerran – juuri nyt” ja ”Tiedon kaivo on pohjaton” ja muut näiden kaltaiset toteamukset eivät ole tuoreita oivalluksia.

Toki on niinkin, että yhdelle tuttu ajatus voi olla toiselle merkitsevä. Esimerkiksi ”Rikkinäisintä elämää on kaikille mieliksi oleminen” voi toimia havahduttavasti.

Laajahko osasto ”Rakkaudesta” näyttää, kuinka yleisistä yleisin, loputtoman monitulkintainen käsite innoittaa mietelmiin ja myös hankaliin sellaisiin. Jos on näin: ”Rakkaus on kuin palapeli: yksikin väärä sana voi särkeä koko rakennelman”, rakkaus tuntuu kovin pieneltä ja horjuvalta. Tässä taas rakkaus tuntuu hämärältä: ”Rakkaus pelkää eniten – tulla rakastetuksi.”

Vahvasta ja hyvästä voimasta kertoo tällainen rakkaus: ”Torjunnasta huolimatta todellinen rakkaus on aina varma päämäärästään”, kunhan sillä ei tarkoiteta toisen ihmisen jahtaamista, vaan vaikkapa ihmisen rohkeutta etsiä ja löytää oma todellinen itsensä, tai kutsumuksensa ja keinoja auttaa apua tarvitsevia.

Parhaimmillaan aforismi on napakka osuma, jossa jää jotain auki. Lukija voi täyttää aukinaisuutta, eli osallistua ajatelmaan. Maailmanpyörä vireyttää myös tässä ansiokkaassa mielessä, kuten näin: ”On ikävä, jolla ei ole nimeä, kunnes joku tulee ja sanoo sen.”

Helena Miettinen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.