Sauli Uhlgren: Mestari Martti - Sanan mestari

KustannusHD 2016. 257 s.

Heinäkuun 19. päivänä tulee kuluneeksi 120 vuotta aikansa palkituimpiin kirjailijoihin kuuluneen Martti Merenmaan syntymästä. Miehuus- ja vanhuusvuosien Kuopiossa ”mestari Marttia” muistellaan sen vuoksi tavallista enemmän eri kirjallisissa tapahtumissa.

Mainio asia on, että kirjailijaveli Sauli Uhlgrenilta on saatu juhlavuoden kunniaksi kaivattu elämäkertateos, joka muodoltaan on kaksijakoinen kuin Merenmaan elämä ja tuotanto. Mielenmaisemassaanhan Merenmaa käyskenteli yhtä lailla lapsuutensa Raahessa kuin lopullisilla asuinsijoillaan Kuopiossa ja sen tuntumassa.

Uhlgren taas yhdistelee teoksessaan sujuvasti faktaa ja fiktiota niin, että sitä voi lukea sekä elämäkertana että kaunokirjallisuutena.

Merenmaa syntyi vuonna 1896 Martti Karjalana Oulussa, kasvoi mieheksi Raahessa ja kuoli 76 vuoden iässä 9.9. 1972 Kuopiossa. Ensimmäisen romaaninsa Kohtalon marssi hän julkaisi 25 vuoden iässä vuonna 1921 ja viimeisimpänsä Rujon Viljamin ja naisen vuonna 1966, jolloin hänellä oli ikää jo seitsemän vuosikymmentä.

45-vuotiseen ja hyvinkin polveilevalle kirjailijantaipaleelle kertyi kaikkiaan 36 romaania tai muuta kaunokirjallista teosta. Tämä on syytä pitää mielessä erityisesti Kuopiossa, jossa monet vanhemman polven ihmiset muistavat vain kirjailijan elämän kostean puolen.

Totta on, että Merenmaalle maistui välillä alkoholi liiankin hyvin, mutta lukijain näkökulmasta on paljon enemmän vaikutusta sillä, että pitkinä kuivina kausina kirjailijalla oli sana hallussaan liki loppuun saakka.

Rujo Viljami ja nainen sai vielä kelpo arvostelut, ja 67 vuoden iässä kirjoitettu Pietari-aiheinen romaani Aamu keisarin kaupungissa on yksi kirjailijan hienovireisimmistä teoksista – äärimmäisen puhutteleva dokumentti niistä tunnoista, jotka Venäjän pääkaupungissa vallitsivat ennen vuoden 1917 vallankumouksien puhkeamista.

Martti Merenmaan puoliso Hellin Karjala oli miehensä tavoin tunnettuja kuopiolaisia, joka toimi aktiivisesti muun muassa rauhanpuolustajissa. Lapsista poika-Seppo koetteli hänkin kirjallista uraa.

Avioliitto kesti pitkään, mutta mikään ihanneaviomies ei kirjailija tietenkään ollut. Varsin dramaattisesti Uhlgren kuvaa esimerkiksi niitä vuosia, jotka Merenmaa eli 1920- ja 30-lukujen taitteessa Helsingin värikkäissä kirjallisissa piireissä, yhtenä tulenkantajista.

Harvalla nuorella aviomiehellä riittää kanttia jättää perheensä Savoon ja siirtyä viettämään boheemielämää pääkaupungin hulinaan. Merenmaa sen teki eikä siitä voi tietenkään hänelle tyylipisteitä antaa.

Ainoastaan voi huokaista, että ”mikä perheessä hävittiin, se taiteessa voitettiin.” Suomen kirjallisuudessa Merenmaa jäi Kuopion ainoaksi tulenkantajaksi, jonka parhaita kavereita olivat Uuno Kailas ja Einari Vuorela.

Kuopiossa kirjailijan tukikohtia olivat koti Niiralassa ja kesäpaikka Vehmersalmella. Merenmaa huomioi hyvin tarkkaan ympäristöään, ja esimerkiksi vehmersalmelaiset löytävät hänen kirjoistaan paljon yhtymäkohtia elävään elämään. Lapsuus- ja nuoruusvuosiensa Raahen ja sen ihmiset Merenmaa tallensi kirjoihinsa harvinaisen pikkutarkasti.

Kipeää isäsuhdettaan Merenmaa tilitti monessakin teoksessaan, mutta toisaalta sovittamattomat välit panivat taiteellisesti lahjakkaan nuorukaisen tekemään myös kirjallisuuden kannalta erinomaisen ratkaisun: jättämään vain 18 vuoden iässä perheensä ja polkemaan pyörällä suomalaisesta pikkukaupungista Pietariin, silloisen Euroopan kuohuvaan poliittiseen ja henkiseen keskukseen.

Se oli temppu, johon harvalla riittää rohkeutta, ja kertoo, miten tulinen luomisen palo Merenmaalla oli sisällään.

Se palo ei sammunut, vaikka elämä äityi välillä turhankin kosteaksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.