Stephanie Meyer: Kemisti

Stephanie Meyer: Kemisti. Otava 2017. 519 s.

Miltä tuntuisi pakoilla entistä työnantajaa ja samalla koko maailmaa oman hengen edestä? Virittää joka yö ansoja kotiin ja nukkua kaasunaamari kasvoilla kylpyammeessa? Sellaista elämää viettää huippukemisti Juliana Fortis. Kolme vuotta hän on elänyt pakosalla vaihtaen nimeä ja identiteettiä pysyäkseen salassa valtion agenteilta, jotka jahtaavat häntä.

Juliana on entinen kuulustelija, joka sai kohteensa murtumaan ja puhumaan käyttämällä heihin kemikaaliyhdistelmiä, joita hän oli itse kehitellyt työskennellessään valtion salaisissa tehtävissä. Hän sai tietää valtion salaisuuksista liikaa, ja onnistui pakenemaan tappoyritystä työpaikaltaan. Nyt hän on entisen työnantajansa jatkuvassa etsinnässä ja ykkösenä tappolistalla.

Kemisti on Twilight-saagan kirjailijana tunnetun Stephanie Meyerin tuorein trilleri, josta ei puutu raakuutta eikä romantiikkaa.

Kirja alkaa todella hidastempoisesti, taustaa kehitetään liiallisuuksiin, mikä syö mielenkiintoa itse tarinalta. Siksipä lukijan voi yllättää ärhäkkyys, johon tarina kiihdyttää päästäessään kemistin täyteen vauhtiin. On kuin seuraisi 24-sarjan agentti Jack Baueria parhaimmillaan.

Toisessa hetkessä Meyer päästää romantikon valloilleen ja antaa vaaleanpunaisten kuvailujen vallata alaa. Kirja on kuin hattaran ja chilipaprikan vuoropuhelu.

Meyerin vampyyritarinoiden ystävät eivät kuitenkaan voi olla huomaamatta yhtäläisyyksiä Kemistin ja Twilightien tarinoissa: Päähenkilönä pieni ja sisukas nainen, yliluonnollisia kivuntuottamismenetelmiä, hempeää herkistymistä romanssiin, väkeviä ja kuoleman ylittäviä tunteita...

Meyer on saanut juonen vahvistukseksi apua oman alansa, kuten kemian ja asevoimien, ammattilaisilta. Kuvailu ja taustojen rakentaminen vievät virtaa tarinan jouhevalta etenemiseltä, mutta kun ensimmäiset sata sivua on saatu pureskeltua, tarinan lopun jo haluaa saada selville.

Kristiina Poutiainen