Stephen Hawking: Minun lyhyt historiani

Kosmologi Stephen Hawking tunnetaan ympäri maailmaa populaareista tiedekirjoistaan, jotka ovat avanneet maailmankaikkeuden rakennetta ja ilmiöitä miljoonille lukijoille.

Tiivis omaelämäkerta päästää hieman lähemmäs Hawkingin yksityiselämää. Minun lyhyt historiani avaa kiinnostavasti sen, millaisista juurista voi kasvaa huipputieteilijäksi ja mitä julkisuus merkitsee persoonallisuudelle.

Hawking syntyi Oxfordissa 8. tammikuuta 1942 onnellisten tähtien alla. Isä toimi trooppisen lääketieteen tutkijana, äiti opiskeli Oxfordissa. Perheessä oli sopivasti kulttuurista, sosiaalista ja taloudellista pääomaa, jotta lapset saattoivat sivistyä ja kouluttautua akateemisesti.

Perhe asui hyvillä asuinalueilla lähellä hyviä kouluja. Pojan tie tieteilijäksi oli selvä. Stephen oppi lukemaan vasta kahdeksanvuotiaana, mutta jo teini-iässä hän kehitti ystävänsä kanssa monimutkaisia pelejä, jotka vaativat kokonaisuuksien hallintaa kuten kosmologin työkin.

Hawkingilla todettiin hermostoa tuhoava ALS-oireyhtymä 21-vuotiaana. Sairastuminen tuntui nuoresta miehestä ”tosi epäreilulta.”

”Tuolloin ajattelin, että elämäni on ohi enkä koskaan pääsisi näyttämään kykyjä, joita minulla mielestäni oli.” Vuosikymmeniä myöhemmin Hawkingin ansiot ja kyvyt tiedetään. Hän on tehnyt tunnustettua ja tunnettua teoreettista tutkimusta mustien aukkojen ja maailmankaikkeuden olosuhteista.

Sairautensa ja vammaisuutensa tieteilijä käänsi edukseen. Pyörätuolilla liikkuva ja tietokoneavusteisesti kommunikoiva Hawking on ikoninen hahmo, ”stereotypian mukainen vammainen nero”, joka herättää suunnattomasti kiinnostusta. Hawkingin elämään perustuva draamaelokuva Kaiken teoria tulee ensi-iltaan 6. helmikuuta.

Tietoisuus omasta kuuluisuudesta näyttäytyy myös turhamaisuutena ja ylimielisyytenä. Bestseller-kirjat, suuret yleisöt ja Sir Isaac Newtonin oppituolin jatkaminen hivelevät ”mahdollisesti maailman tunnetuimman tiedemiehen” itsetuntoa. Vaikka Nobel-palkintoa ei ole vielä tullut, ”olen saanut vielä arvokkaamman Fundamental Physics Prize -palkinnon”.

Presidenttejä on tavattu, jopa paavi on polvistunut Hawkingin edessä.

Lähimmät ihmissuhteet ovat Hawkingin omaelämäkerran kiinnostavaa mutta niukkaa luettavaa.

Hawking avioitui Jane Wilden kanssa 1965, ja pariskunta sai kolme lasta. Lopulta vaimo väsyi hoitamaan sairastelevaa miestään ja masentui: ”Hän oli huolissaan, että kuolisin pian, ja toivoi löytävänsä jonkun, joka olisi hänen ja lasten tukena, ja joka kuoltuani menisi hänen kanssaan naimisiin.”

Vaimo löysi uuden miehen, lähikirkon urkurin, joka muutti pariskunnan asuntoon. Ei siis aivan tavallinen tarina. ”Lopulta en enää kestänyt tilannetta, joten vuonna 1990 muutin toiseen asuntoon sairaanhoitajani Elaine Masonin kanssa”, Hawking kertoo.

Masonin kanssa Hawking avioitui 1995. Vaimo pelasti useasti miehensä hengen vaikeissa sairauskohtauksissa. ”Kaikki nämä kriisit vaativat tunnetasolla veronsa Elainelta”, ja pariskunta erosi 2007. Nykyisin Hawking asuu taloudenhoitajansa kanssa ja kertoo olevansa ”hiljaisen tyytyväinen elämään”.

Kirjan lopun luentomaiset luvut aikamatkailusta ja imaginääriajasta ovat maallikolle liian teoreettisia, terminologisesti sekavia ja turhia elämäkertateokseen. Jopa kosmologiaan perehtynyt saa päänsärkyä, kun ”maailmankaikkeuden kvanttikäyttäytymisen määräävät tietynlaiset Feynmanin polkuintegraalit imaginaariajassa.” Siis mitä?

Selkokielisemmän katsauksen kosmologian nykytrendeihin saa professori Kari Enqvistin tuoreesta tiedekirjasta Ensimmäinen sekunti. Se avaa hyvin ja oivaltavasti uusimman tiedon maailmankaikkeuden synnystä ja rakenteesta.

Risto Löf

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.