TAAVI SOININVAARA - Punainen jättiläinen

TAAVI SOININVAARA Punainen jättiläinen

Otava 2011. 432 s.

Taavi Soininvaaran Punainen jättiläinen on todennäköisesti merkittävin suomeksi julkaistu kansainvälistä jännitystä edustavan kirjallisuuden teos.

Suomalaisten jännityskirjailijoiden vahvuus on ollut aina tietopuolella ja juonen sisällössä. Henkilöhahmojen osalta suomalaiset jäävät jälkeen esimerkiksi tanskalaisesta Jo Nesbøsta. Nesbø on ehkä asia erikseen, mutta Punainen jättiläinen lyö kyllä valtaosan ulkomaisista saman genren edustajista ja kaikki tähän tähänastiset kotimaiset.

Soininvaaran kirjan suurin vahvuus on se, että vaikka tarina onkin mielikuvituksellinen, se on mahdollinen.

Lukija ei ala naureskella eri käänteille ja henkilöille lukiessaan. Kirja siis vetää mukaansa.

Perusteltu salaliitto

Salaliittoteoriat ovat mielenkiintoisia mutta vain silloin, jos ne ovat perusteltuja. Esimerkiksi jenkkien kuukäyntien kyseenalaistaminen on tylsää ja ihan yksi lysti.

Punaisen jättiläisen salaliitto on hyvin perusteltu, sellaisen olisi joku voinut kehitellä. Suomen oma lähihistoria vielä tukee ajatusta. Työtä asian eteen on tehty paljon, vuosikymmeniä. Lisäksi kirjassa selvitetään teon rahoitus ja erilaiset toimintatavat, miten tavoitteeseen pyritään pääsemään. Se luo uskottavuutta ja on mielenkiintoista luettavaa.

Soininvaara on lisännyt mukaan myös lievää vahvempaa vainoharhaa, henkisesti rikkinäisiä päähenkilöitä, jotka kehittyvät teoksen mukana. Tärkeää on myös, että toimintapahis on uskottavan ylärajoilla - mutta uskottava kuitenkin. Tässä Soininvaara kepittää esimerkiksi Stieg Larssonin, jonka viimeisen kirja tappaja oli ihan spede.

Suomalaiset osaavat

Vaikka kansainvälisen jännärin historia on lyhyt, se on mielenkiintoinen. Suomalaiset tekijät tulivat genreen aika kypsinä; pitää muistaa, ettei ole kauan, kun sanottiin Suomessa ei voi edes kirjoittaa koko lajia.

Nykytilanteessa on viisainta unohtaa suurin osa muulla kuin suomen kielellä kirjoitetuista trillereistä. Ne ovat huonommin kirjoitettuja ja niiden asiantuntemus on ohuempaa.

Ennen kaikkea ulkomaisilla tekijöillä on yleensä lauma taustatoimittajia ja apukirjoittajia, jotka vesittävät kukin osaltaan lopputulosta: tästä on pakko saada elokuva, päähenkilö ei voi käyttää huumeita tai Cruise ei ala pääosaan sekä muuta rapaa. Pohjoismaissa nämä hommat ovat pääosin yhden ihmisen päästä lähtöisin, ja siksi jänteviä ja loogisia.

Soininvaaran Punainen jättiläinen on mielestäni parempi kuin Larssonin Millennium-trilogia, joka kuitenkin toi jotain uutta genreen.

Uusimmat

Kirjat

Lars Sund: Missä musiikki alkoi

Kirja-arvio: Miljoonasade-yhtyeen menestys, hiipuminen ja ylösnousemus saavat asiallisen käsittelyn Mikko Lundellin kirjoittamassa teoksessa

Johanna Laitila: Lilium regale

Hannu Niklander: Euraasian muistot

Mikko Porvali: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir 3

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut

Anu Holopainen: Sydänhengitystä

Jarmo Saarti: Ya Mo - Merkintöjä sisäisen karkotuksen ajalta

Pirita Tolvanen: Paroni - Jarno Saarisen elämä

Aleksanteri Kovalainen: Kansallinen herätys

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.