Tarmo Kunnas: Fasismin lumous

Tarmo Kunnas

Fasismin lumous

Atena 2013. 600 s.

Maailmansotien välinen Eurooppa kävi aatehistoriallisilla ylikierroksilla. Äärivasemmisto ja äärioikeisto ottivat mittaa toisistaan. Suuressa osassa Eurooppaa oikeisto pääsi niskan päälle. Myös huomattavan moni kirjailija, tiedemies ja filosofi hurahti fasistisiin oppeihin.

Saksalaisfilosofi Martin Heidegger on tunnetuin tapaus pahalle pikkusormensa antaneesta intellektuellista muttei suinkaan ainoa. Moni muu niin sanottu älykkö antoi koko kätensä ja heilutti fasismin lippua sivuille vilkuilematta.

Kirjallisuuden emeritusprofessori Tarmo Kunnas esittelee aikakauden eurooppalaisen älymystön fasismi-innostusta laajassa teoksessaan. Kunnaksen intellektuellijoukko painottuu kirjailijoihin, mikä on sikäli luontevaa, että kirjailijat ovat luonnollisesti jättäneet jälkeensä todistusaineistoa ajattelustaan.

Fasismi ei ollut alusta asti totalitaarinen tuhoamisoppi. Etenkin italialainen fasismi piti alkuvaiheessa sisällään hyvin monenlaisia aineksia, sosialisteista futuristitaiteilijoihin. Italialaisten fasistien riveissä oli useita juutalaisiakin; rotuopit omaksuttiin Italiassa vasta 1930-luvun lopulla.

Kunnas kirjoittaakin fasismin muistuttaneen ”suurta tavarataloa, josta jokainen saattoi poimia sen, mikä miellytti.”

Samaa vertausta jatkaen voisi ajatella, että koko maailmansotien välinen Eurooppa oli erilaisten ääriliikkeiden tavaratalo. Ääriliikkeet olivat kuin muotivirtauksia. Jotkut siirtyivät sulavasti muodista toiseen kuin olisivat takkia vaihtaneet.

Yhteisiä piirteitä erilaisille fasistisille liikkeille olivat kommunisminvastaisuus, ihmiskuvan pessimistisyys ja kokemus kansalliseen tai eurooppalaiseen kulttuuriin kohdistuvasta uhkasta.

Myös antirationalismi oli osa fasistisen älymystön ajattelua: haluttiin antautua mystisen hengen tai voiman valtaan ja hyljätä järki. Nietzsche oli tärkeä taustavaikuttaja.

Fasismin kannattajat eivät välttämättä nähneet aatettaan niinkään poliittisena kuin politiikan yläpuolelle nousevana liikkeenä tai politiikan puhdistajana – kokonaisvaltaisena yhteiskunnan, kulttuurin ja ihmisyyden pelastajana.

Moderneilla intellektuelleilla on kunakin aikana tapana pitää oman aikansa kulttuuria rappeutuneena. 1930-luvulla tämä ilmeni haluna palauttaa kulttuuriin ”traagisuutta” ja elinvoimaisuutta.

Kunnas on hyödyntänyt työssään hätkähdyttävän laajaa aineistoa. Hänen henkilöhakemistossaan on satoja nimiä. Työn määrälle ei voi kuin nostaa hattua.

Laajuudessa on myös teoksen ongelma. Kunnas nostaa esiin yhden teeman kerrallaan – esimerkiksi fasismin suhteen rahaan, uskontoon tai moraaliin – ja käy sitten luettelomaisesti läpi, mitä kymmenet eri kirjailijat ovat siitä sanoneet. Aineistoa on niin paljon, että lukijapolo uupuu matkan varrella ja jää kaipaamaan tiivistettyä synteesiä.

Tekee mieli sanoa, että Kunnas on suhtautunut intellektuelleihinsa liian demokraattisesti, kun olisi kaivattu Vahvan Johtajan otetta ja heikomman aineksen karsimista.

Pieniä asiavirheitäkin pistää silmään. Kunnas nimittää Italiassa murhattua Giacomo Matteottia toistuvasti ministeriksi, vaikka tämä oli vain kansanedustaja.

Norjalainen kaupunki ja sen mukaan nimetty sanomalehti taas on Kongsvinger, ei Kongsveier.

Uusimmat

Kirjat

Lars Sund: Missä musiikki alkoi

Kirja-arvio: Miljoonasade-yhtyeen menestys, hiipuminen ja ylösnousemus saavat asiallisen käsittelyn Mikko Lundellin kirjoittamassa teoksessa

Johanna Laitila: Lilium regale

Hannu Niklander: Euraasian muistot

Mikko Porvali: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir 3

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut

Anu Holopainen: Sydänhengitystä

Jarmo Saarti: Ya Mo - Merkintöjä sisäisen karkotuksen ajalta

Pirita Tolvanen: Paroni - Jarno Saarisen elämä

Aleksanteri Kovalainen: Kansallinen herätys

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.