Tatu Kokko: Rob McCool ja Krimin jalokivi

Tatu Kokko: Rob McCool ja Krimin jalokivi. Icasos 2015. 284 s.

Kuopiolaisen Tatu Kokon nuortenromaani Rob McCool ja Krimin jalokivi on yhdistelmä netin mahdollisuuksia ja perinteistä kirjailijantyötä.

Kertomus rakentui yhteisöllisesti Kokon blogissa, jossa vierailijat saivat kommentoida tekeillä ollutta Rob McCool -kirjaa luku luvulta. Kirjan lopussa on tuhti luettelo ihmisiä, joita kirjailija kiittää tarinaan vaikuttamisesta.

Tällainen on tasan päinvastoin sangen yleistä käytäntöä, jonka mukaan kirjailijat vaikenevat visusti keskeneräisistä töistään.

Romaani on fantasia, jossa mytologia ja futurologia yhdistävät menneisyyttä tulevaisuuteen ja tulevaisuutta menneisyyteen. Tapahtumat sijoittuvat Fennoniaan, Sulttanaattiin ja Novgorodiin.

Novgorodin kiivas prinssi Vladimir Rosnevski suunnittelee valtakuntansa laajentamista kaikkiin suuntiin. Istanbulissa, Sulttanaatin sydämessä, ollaan asiasta toista mieltä.

Iirinkieliset McCoolit ovat asettuneet ryöväriklaaniksi Fennoniaan. He ovat suuressa luolassa asuvia metsärosvoja.

Klaanipäällikkö Arttu McCoolin pojat Rob, Filbur, Apollo ja Mark pukeutuvat kuin muinaissuomalaiset kansallisromanttisessa kuvastossa, mutta suksien sijasta he kiitävät hankien yllä skeittilautoja muistuttavilla leijulaudoilla ja tuohitorvien sijasta he viestivät ajatuksillaan, joita heidän datakypäränsä siirtävät tekstareiksi toisten kypärien etsimiin.

Ulkoiset olosuhteet Fennoniassa muistuttavat muinais-Suomea. Luonto on villi ja ihmisasumukset harvassa.

Metsissä hallitsee keskenään epäsopuisia klaaneja. Elo on sotaisaa ja otteluita täynnä silloinkin, kun se on McCoolin poikien ideoimaa, ja meno vain kiihtyy, kun tarinaan yhdistyy suurvaltapolitiikka. Fantasiakirjallisuudessa on vahva trendi, jossa ikään kuin todenkaltainen muinaisuus ja mielikuvituksellinen teknologia sekoittuvat kuvitteelliseen aikaan.

Runsaasta henkilögalleriasta päähenkilöksi sukeutuu Rob. Taistelukohtaukset ovat komeita ja pikkutarkkoja, mutta onko väkivaltaisuudessa mitään ihannoitavaa, onkin jo toinen juttu. Eräs pieni tyttö kaukana kotoaan kuljettaa tarinan juonta, minne sitten meneekin, tai joutuu. Kertomus on neidonryöstöjen ketju.

Lopussa käy ilmi, että rauhaa ei ole näköpiirissä, joten saaga saa jatkoa.

Helena Miettinen