Teemu Keskisarja: Viipuri 1918

Teemu Keskisarja

Viipuri 1918

Siltala 2013. 406 s, kuvitettu.

Tohtori ja tietokirjailija Teemu Keskisarja on juoni mies. Hän osaa käyttää taitavasti kaunokirjallisuuden keinoja kertoessaan Suomen historiasta. Pitääkseen lukijan pihdeissään hän punoo kertomukseensa oikeita, ajan myrskyt kokeneita ihmisiä ja saa lukijan jännittämään, kuinka heidän käy.

Keskisarjan uusimman kirjan heti alkusivuilla lukija tutustuu loimaalaisen työläisperheen poikaan Kaarle Nestor Rantakariin, josta tuli viipurilainen pankinjohtaja ja ”lahtaripeto.” Hiukan myöhemmin saapuu taistelevaan Viipuriin vauraan talollisen poika Ahvenanmaan Saltvikista, kanttori-urkuri ja lehtimies Gunnar Mörn, vakaumuksellinen punikki. Toinen heistä kokee surkean kuoleman.

Nämä henkilöt eivät kuitenkaan kuljeta tarinaa, sen tekee historia itse, joka vyöryttää näyttämölle niin unohdettuja kuin kaikkien tuntemia hahmoja alkaen vankilakundi Jallu Kaipiaisesta aina Mannerheimiin saakka.

”Tammikuu 1918 oli historian ensimmäinen hetki, jossa tuhannet suomalaiset halusivat sotaa, sytyttivät sitä ja hyppäsivät liekkeihin,” kirjoittaa Keskisarja. Sanavalinta kertoo, ettei Keskisarja etsi syyllisiä tai syyttömiä, sankareita tai pelkureita. Tapahtumat saavat puhua puolestaan.

Kirjoittaja muistuttaa, että sota alkoi Viipurista ja myös päättyi siellä. Jo viikkoja ennen kuuluisaa Tammisunnuntaita 28.1.1918, viipurilaiset olivat tottuneet jatkuvaan ammuskeluun ja vainajien kanniskeluun kirkkomaalle.

Vajaat kaksi viikkoa ennen varsinaisen sodan puhkeamista pelattiin Viipurissa Helsingin ja Viipurin välinen jääpallo-ottelu, jonka aikana aivan kentän lähellä punaiset piirittivät erästä taloa ammuskellen kivääreillään. Sen paremmin pelaajat kuin katsojatkaan eivät piitanneet paukkeesta vaan olivat pelihurmion vallassa. Ottelu muuten päättyi tasan 8-8.

Taistelu Viipurin herruudesta puolestaan päättyi valkoisten selvään, joskaan ei helppoon voittoon. Valtaukseen liittyi molemmin puolin hirmutöitä, jotka myrkyttivät mieliä vielä vuosikymmenet jälkeenpäin.

Konnuudet aloittivat juopuneet punaiset, jotka tekivät vankilaan ”hauskan retken” ja ampuivat siellä kolmekymmentä valkoista vankia. Seuraavana päivänä voittoisat valkoiset keräsivät kokoon kaksisataa ”ryssää” ja ampuivat heidät yhteen kasaan. Joukossa oli venäläisten lisäksi suomalaisia, saksalaisia ja pari italialaistakin.

Valkoisten Viipurissa tekemä etninen puhdistus jatkui seuraavina päivinä ja kenties noin 400 huonosti suomea puhuvaa kaupunkilaista sai niissä surmansa. Punaisten johtohenkilöt ja monet ase kädessä taistelleet ammuttiin myös. Korkein vallankumousjohto oli häipynyt kaupungista meriteitse jo hyvissä ajoin. Monet heistä saivat myöhemmin omat niskalaukauksensa Stalinin vainoissa.

Keskisarjan kirjan kuvitus on niukka mutta puhutteleva. Karttoja toivoisi aina lisää, mutta näilläkin selviää. Kirjan lopussa oleva lähdeluettelo on varsinainen aarreaitta sille, joka haluaa tietää lisää jostain Viipurin tarinan yksityiskohdasta tai vuoden 1918 tapahtumista yleensä.

Uusimmat

Kirjat

Lars Sund: Missä musiikki alkoi

Kirja-arvio: Miljoonasade-yhtyeen menestys, hiipuminen ja ylösnousemus saavat asiallisen käsittelyn Mikko Lundellin kirjoittamassa teoksessa

Johanna Laitila: Lilium regale

Hannu Niklander: Euraasian muistot

Mikko Porvali: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir 3

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut

Anu Holopainen: Sydänhengitystä

Jarmo Saarti: Ya Mo - Merkintöjä sisäisen karkotuksen ajalta

Pirita Tolvanen: Paroni - Jarno Saarisen elämä

Aleksanteri Kovalainen: Kansallinen herätys

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.