Teemu Mäki: Äidin oma

Teemu Mäki: Äidin oma. Like 2016. 143 s.

Äidin oma on runokirja ja jotain muuta. Teos on tietokirja. Runoissa käytettyjä intertekstuaalisia lainoja, tieteen ja taiteen käsitteitä, henkilöitä ja maantieteellisiä paikkoja on avattu selkosanaisesti teoksen viimeisillä sivuilla.

Teos on eeppinen kertomus. Runojen minä lähtee tyhjyydestä, syntyy likaämpäristä, liikkuu maan ja taivaan välillä, kasvaa muodosta toiseen, tekee paluuta itseensä, päätyy seuraamaan kuolemaa ja lopulta katoaa ajattomuuteen.

Teos on haastekirja. Nämä eivät ole proosarunoja. Perinteistä lyyrisyyttäkään niissä ei ole. Ne haastelevat tai haastavat. Runojen minä, jonka takakansitekstin turvin voi hyvällä omallatunnolla ajatella Mäeksi itsekseen, asettaa lukijaa ajattelemaan elämää, rakkautta tai kuolemaa ilman häpeää, syyllisyyttä tai voivottelua. Runokuvat ovat yhtä aikaa korkeita ja matalia, populaareja ja akateemisia.

Epäilemättä runokielen avaaminen sanaselityksin ja kirjoittajan omin suorasanaisin pohdinnoin on jollekulle suurin synti, mitä taiteilija tehdä saattaa. Vaan miksipä runoilija tietoaan salaisi ja runojensa lähtökohtia tai metaforisia aineksia piilottelisi. Ei runoilijan status tuosta kärsi.

Ensi lukemalta mieleen eivät painu yksittäiset säkeet, alluusiot tai kielikuvat. Oikeastaan alkutöikseen on käsiteltävä toisen ja neljännen osan pitkät runot Minä tulen pohjoisesta ja Äidin oma / Malkakoski, jotka muodostavat eeppisen kehikon, jonka ympärille runojen minän kaikki olemassaolo ja tarkoitus rakentuvat.

Välillä on pakko hengähtää. Tauotta pitkiä runoja ei lukea voi. Hetkessä runon kuva liikkuu pilvissä ja ”kaikki teidän unelmanne nousevat ylös luokseni”, toisessa tehdään työtä jumalan haisevien kalsareitten keskellä, kunnes kolmannessa ”kaikki on taas yhtä / ja eriytymätöntä… / ja minun on aika / tulla takaisin maahan”.

Lisäksi on hämmentävä rehellisyys, jossa syöpään kuoleva äiti on yhtä lihaa ja muotoa runon puhujan kanssa, niin, että ”joka toinen minusta, muistoistani on sinun poimuissasi” mutta siitä huolimatta ”Äiti, / minä en rakasta sinua / kovinkaan paljon”.

Teemu Mäen runot ovat niin täysiä, runokuvat ja olemassaolon pohdinta niin kolmiulotteista, että äärelle on pysähdyttävä pitkäksi aikaa.

Sanna Jääskeläinen

Uusimmat

Kirjat

Mikael Niemi: Karhun keitto

Tuomas Jussila & Lari Rantanen (toim.): Nälkävuodet 1867-1868

Heikki Kännö: Sömnö

David Grossman: Hevonen meni baariin

Panu Rajala: Suomussalmen sulttaani

Massimiano Bucchi: Kuinka voitetaan Nobelin palkinto

Vilja-Tuulia Huotarinen: Niin kuin minä heidät näin

Kirja-arviot: T eknologian ja digitalisaation kehitys ei ole yksiselitteisesti lisännyt ihmisten onnellisuutta

Petteri Kantola: Hämärän prinssi

Mari Manninen: Kiinalainen juttu - 33 Kiina-myyttiä, jotka vaativat kumoamista

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.