Tiina Raevaara:Yö ei saa tulla

Kirjat

Tiina Raevaara

Yö ei saa tulla

Paasilinna 2015. 239 s.

Tiina Raevaaran (s. 1979) romaani Yö ei saa tulla kertoo nuoresta helsinkiläisestä Johanneksesta. Hänen lapsuudenystävänsä Antti ilmoittaa tappavansa Sandvall-nimisen miehen, jonka uskoo surmanneen kaksoissisarensa Aalon, Johanneksen nuoruudenrakastetun. Antti haluaa Johanneksen mukaan hankkeeseen, johon hänen ystävänsä Karoliina on jo lupautunut.

Dekkariako siis luemme? Ei sittenkään, kyse on jostain monisyisemmästä.

Raevaara viettää paljon aikaa Johanneksen pään sisällä. Muistoissa, haaveissa, mielenliikkeissä. Johannes on töissä kelloliikkeessä, ja kellojen tikitys tuntuu kuuluvan koko ajan rivien välistä. Arvoituksellisen odottava tunnelma rakentuu muunkin kuin Sandvallin surmaamisen tai sen suunnittelemisen varaan.

Johannes ja Antti lähtevät Karoliinan kanssa kuokkimaan Sandvallin firman naamiaisiin. Med-Cop valmistaa uudenlaisia keinoniveliä, ”älyniveliä” ja tekosilmiäkin. Karnevalistisissa juhlissa kaikki muuttuu, vähäinenkin tasapaino horjuu ja tunnelma käy varsin kummalliseksi.

Yhtäkkiä ihmisiä alkaa kuolla. Sandvall ei jää ainoaksi. Johannes rakastuu Sandvallin leskeen, nukkenaiseen, joka on pahasta kolarista selvittyään kursittu kokoon ja liikkuu jäykästi. Nukkenainen antaa Johannekselle unilääkettä, joka on huumaavaa ja koukuttavaa. Tarina käy entistä pyörryttävämmäksi.

Silmättömiä ihmisiä nousee raitiovaunun kyytiin. Mutta mikä on Johanneksen unettomuuden, mikä lääkkeen syytä? Unet, harhat ja todellisuus käyvät käsikynkkää.

Nukkumatin kanssa tehdään tuttavuutta varsin synkissä merkeissä. Romaanin tunnelma on etenkin loppupuolella hurmaavan kauhuromanttinen.

Raevaara on selvästikin kirjoittanut teoksensa viimeiseksi suureksi romantikoksi nimetyn E. T. A. Hoffmannin (1776–1822) innoittamana. Edgar Allan Poekin mainitsi hänen innoittajakseen.

Romantiikan aikana hulluutta ihannoitiin. Hoffmann toi myös mekaanisen ihmishahmon ja nuken tunteiden kohteeksi. Tärkein kiinnekohta lienee kirjailijan kuuluisin tarina Der Sandmann, kauhuversio nukkumatista. Sen mukaan nukkumatti heittää illan tullen lasten silmiin hiekkaa, jotta niitä alkaa hiertää. Lasten nukahdettua hän käy kaivamassa heiltä silmät päästä.

Aivan näin kauheaksi Rae-vaara ei elämää tee, vaikka käytteleekin romaanissaan hoffmannilaisia kauhuelementtejä taiten. Ja tarinahan kulkee kuin juna. Helsingin kadut ovat sentään tässä unenomaisessa usvassa kulkiessa varsin kauniita ja pittoreskeja. Mikä helpottava kontrasti.