Tom Kankkonen-Islam Euroopassa

TOM KANKKONEN Islam Euroopassa Kleio-sarja. Edita 2008, 248 s.

Ulkomaantoimittaja Tom Kankkosen kirja islamilaisista maahanmuuttajista Euroopan maissa ja Suomessa on hyödyllistä luettavaa kansainvälistymisen käytännöllisistä seurauksista kiinnostuneelle.

Profeetta Muhammedin opin seuraajat ovat saapuneet Euroopan kehittyneinä itseään pitäviin maihin ennen muuta elintasoerojen vuoksi. Toisen maailmansodan jälkeen ensimmäisiä muuttajia olivat Länsi-Saksan talousihmeen työmuurahaiset, turkkilaiset, joita pian seurasivat Ranskan entisten alusmaiden muslimiuskoiset ja monet muut.

Ennen WTO:n, Madridin ja Lontoon terrori-iskuja maahanmuuttajien sijoittumista tarkasteltiin valistuneissa maissa tasa-arvon, talouden ja osallistumisen mittarein. Vieraantumisen, ghettoutumisen ja rikollisuuden vaarat "huonompia töitä" tekemään tuomittujen muuttajien kohdalla tiedostettiin.

Nyt Kankkosen kirjassakin laajasti selostetuissa islaminuskoisia eurooppalaisia koskevissa sosiologisissa tutkimuksissa keskitytään terroritekojen hyväksymiseen. Parempien ihmisten yhteiskunnat puolustautuvat hankkimalla tietoa tuntemattomista tyypeistä.

Kankkosen esimerkit Ranskasta, Britanniasta, Saksasta ja Suomestakin ovat kaiken kaikkiaan rauhoittavia. Suurin osa muslimeista on kiinnostunut ennen muuta omien perheidensä elämän kohentamisesta. Erimielisyyksistä koulutuksen ja tapojen kohdalla voidaan neuvotella. Moskeijoitakin saadaan rakentaa.

Wahhabilaisuuden aktiivinen rooli

Kankkonen on hankkinut kirjaansa huomattavan määrän pohjatietoa ja ahkeroinut haastattelijana. Kun aihe on näin laaja, aineiston rajaaminen on ymmärrettävää.

Maahanmuuttajien vähemmistön radikalisoituminen pyhän sodan tukijoiksi ja sotureiksi on tosiseikka, jonka merkittävän tekijän, Saudi-Arabian wahhabiittilaisen puhdasoppisen lähetystyön, Kankkonen huomaa Suomessakin. Varovaisuus aavikon öljyrahojen ja saarnamiesten vaikutusta arvioitaessa on paikallaan.

Viimeisten parinkymmenen vuoden mittainen historian perspektiivi Kankkoselta kuitenkin tässä yhteydessä puuttuu. Pohdittavaksi jää, oliko esimerkiksi Britannia perinteisen liberalisminsa uhri, kun se antoi wahhabilaisten saarnamiesten värvätä lähes kahden vuosikymmenen ajan islamilaisia nuorukaisia Afganistanin ja Balkanin taistelukentille. Monien maailman terroritekojen juonijoiden jäljet johtavat "Londonistaniin".

Suomalaiselta kannalta katsoen wahhabiittien avustussäätiöiden, kuten Kankkosen mainitseman Al Haramainin - tämän virallisesti lakkautetun yhteisön työtä jatkavat monet muut yhdistykset - sekaantuminen Tshetshenian sotaan on kiinnostavaa. Kaukasuksen suufalainen, kansallinen vapautustaistelu muuttui lähetyssaarnaajien ja arabivapaaehtoisten myötä kansainvälisesti hyväksytyksi osaksi "terrorisminvastaista taistelua". Wahhabilainen lähetystyö Suomessa ja Ruotsissa jatkuu edelleen. Myös maltillisten kurdien kansallisista liikkeistä eronneita pyssyuskovaisia on tavoitettu Turustakin.

JUHANA LEPOLUOTO