Toni Lahtinen (toim.) - Annan sinun lukea tämänkin. Kirjeitä 1958–1973.

WSOY 2012. 330 s.

Pohjoisen kirjallisuuden kirkkain ilmiö Timo. K. Mukka (1944–1973) eli lyhyen, kiihkeän ja intensiivisen elämän. Mukka kirjoitti lyhyessä ajassa merkittävän tuotannon, johon sisältyy monta kestävää mestariteosta.

Nyt julkaistut Mukan kirjeet kustantajille, kollegoille, byrokratialle, läheisille ja ystäville valaisevat tärkeällä tavalla hänen kirjailijakohtalonsa kulkua, voimakasta kutsumusta, nuoren kirjailijan ankaraa taistelua työstä ja perheen toimeentulosta.

Keskeisenä juonteena Mukan kirjeissä kulkee suomalaisen päätoimisen kirjailijan toimeentulokysymys.

 

Kun Mukka oli juuri julkaissut Maa on syntinen laulu -romaanin (1964) ja joutui pakon edessä jättämään kotipaikkansa vuokrarästien vuoksi, eräs Pellon kunnan asukas purki kaunaisia tuntojaan: ”(Eero) Mäntyranta on tuottanut Pellolle kunniaa, Mukka pelkkää häpeää.”

Urheilusankarit ovat tämänkin jälkeenkin olleet päättäjien ja kansan suosiossa, kun taas vallitsevia arvoja kyseenalaistavat taiteilijat ovat eläessään kaunan ja vihan kohteita. Kiekkoleijona ei kyseenalaista vallitsevia arvoja.

Mukan yhteiskunnallisuutta, kommunismia, radikalismia ja moraalista paatosta on tarkasteltava tästä osallistuvan kirjailijan perspektiivistä. Mukan yhteiskunnallisessa tiedostamisessa on niin vahva moraalinen ja utooppinen elementti, että se vaikuttaa nykyajan käytännöllisestä näkökulmasta ”haihattelulta”. Se on kuitenkin osa laajempaa Mukan kirjallista projektia, utopiaa ja valintaa.

Mukan yritys vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin on lopulta eksistentiaalinen kysymys, mutta kuten kirjeiden kirjallisuuden olemusta luotaavista pohdiskeluista käy ilmi, hyvä kirjailija on teoksissaan paljon enemmän kuin hänen pelkät mielipiteensä. Teos synnyttää aina oman todellisuutensa, oman sisäsyntyisen sanottavansa. Ollaan siis kaukana jostain sosialistisen realismin pedagogiikasta.

 

Kirjeessään Esko Jämsénille 27. syyskuuta 1964 Mukka pohdiskelee Maa on syntinen laulu -esikoisteoksensa olemusta.

Kirjailija ei alleviivaa mitään seksuaalimystiikkaa, vaan romaani on hänen mukaansa ”masentava kuva ihmisen toivottomuudesta, maahansidonnaisuudesta, uskontojen vallalle alttiudesta, typeryydestä, oppimattomuudesta ja loppujen lopuksi syvästä inhimillisyydestä sijoitettuna länsipohjalaiseen kylään...”

Mukka aloitti romaanin 14-vuotiaana. Teoksen kuva pysähtyneestä elämänmuodosta on ehjä ja herkkävaistoinen mutta sisällöltään sangen traaginen. Julkisuudessa teoksesta syntyi hyvin yksipuolinen ja sensaatiohakuinen käsitys, joka perustui seksuaalisuuden irrottamiseen romaanin kokonaishahmosta.

Kun kirjailijan elimistö alkoi olla jo lopussa ja kuolema lähestyi, Mukka kertoi kirjeissään kustantaja Ville Vikstenille suunnittelevansa vielä laajaa ja monitasoista, 1000-sivuista Lapin eeposta. Suunnitelmasta käy ilmi, että projekti oli äärimmäisen kunnianhimoinen ja vaativa mutta Mukan tasoiselle tekijälle oikeutettu haaste. Se jäi kuitenkin toteutumatta, kun kirjailija kuoli vain 29-vuotiaana.

Hannu Waarala

 

Uusimmat

Kirjat

Marjatta Levanto ja Julia Vuori: Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja

Rax Rinnekangas vaelsi Kalle Holmbergin käskystä luostariin lukemaan Karamazovin veljekset - syntyi Mestarin viimeinen toivomus -kirja

Jyri Vartiainen: Kirous

Samuel Beckett: Sanoinkuvaamaton

Roger Daltrey: My Generation - Rocklegendan omaelämäkerta

Suvi Ratinen: Matkaystävä

Merete Mazzarella: Varovainen matkailija

Katriina Huttunen: Surun istukka

Naomi Alderman: Voima

Elizabeth Acevedo: Runoilija X

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.