Touko Kauppinen:Totaalirunoilija Pellinen

Touko Kauppinen

Totaalirunoilija Pellinen

Savukeidas 2014. 229 s.

Runoilija Jyrki Pellinen matkasi olkalaukussani koko marraskuun. Väkeä kuhiseva bussipysäkki, ruuhkainen junavaunu, kahvikuppi Senaatintorille antavan vetoisan ikkunan edessä – mikä tahansa tilanne tuntui sopivan säestykseksi runoilijan omasta elämästään ja taiteilijanvaiheistaan kertovalle äänelle.

Virtuaaliselle äänelle – en nimittäin ole siihen asti enkä sittemmin kuullut Pellisen elävää puhetta. Suonenjoellakin asuneen Touko Kauppisen Totaalirunoilija Pellisen jälkeen voin kuitenkin sanoa jollakin tapaa kuulleeni.

Tiivis henkilökuva keskittyy oleelliseen ja antaa runoilijan puhua, puhua, puhua ja puhua milloin mistäkin: kirjoittamisesta, Helsingistä, unilääkkeiden hyötykäytöstä, AA-seuran käänteentekevästä vaikutuksesta, jatkuvasta viestinnän tarpeesta ja hillittömästä luomisen pakosta.

Mikä tahansa sivu kelpaa siteerattavaksi. Avaan satunnaisen aukeaman ja luen: ”Mulle hankittiin myös mäyräkoira ihan samasta syystä eli että mun aika kuluisi ja olisin tyytyväinen. Alakerrassa asui silloin hirveän kaunis nainen, joka ilmeisesti inhosi mua jostain syystä. Kun kuljin koiran kanssa ulos tai sisälle, se tuli usein vastaan ja sanoi joskus, että mä näytän ihan terroristilta…”

Ja niin edelleen. Aivan ilmeisesti Pellinen on armoitettu höpöttäjä, hieman kuin amerikkalainen lajitoverinsa Charles Olson, joka laajensi korkeamodernistisen eepoksen katsantoa postmodernimpaan suuntaan.

Näin ystävänsä puhetta tallentaa avantgarde-elokuvaohjaaja Stan Brakhage: ”Olen luolamaalausten asiantuntija, niin kuin varmasti tiedät… Olen ahtaan paikan kammostani huolimatta ryöminyt niissä luolastoissa, nähnyt siellä, että pleistoseeninen ihminen maalasi, halusi maalata nenä vaaksan päässä seinästä, silmät niin kiinni seinässä. Mikä siis on tämä juttu nimeltä fokus, häh, Brakhage, mikä?”

Pellisessä on Olsonin henkistä myös koko maailman tunkeminen runoihin ja runojen tunkeminen maailman rajojen läpi.

Tässä vaihtoliikkeessä runoilija on aidosti eikä vain retorisesti tai metafyysisesti jotain muuta kuin sanojen somiksi riveiksi asettelija. Hän on pikemminkin eräänlainen meedio, kiehtova ja häiritsevä tyyppi, joka latelee totuutta täysin vailla suodattimia, paitsi jos niitä onkin tuhatmäärin.

Vaihtoehdot eivät tietenkään sulje toisiaan pois. Siitä Kauppisen kirja on vahva osoitus. Runoilija kertoilee avoimesti niin sanotusti risaisesta elämästään ja samalla punoo sen hapsottavista säikeistä täysin omintakeisen ja omalla tavallaan ehdottoman paikkansapitävän todellisuuskuvaelman.

Pellisen ääni matkannee laukussani vielä muinakin kuukausina.

Uusimmat

Kirjat

Marjatta Levanto ja Julia Vuori: Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja

Rax Rinnekangas vaelsi Kalle Holmbergin käskystä luostariin lukemaan Karamazovin veljekset - syntyi Mestarin viimeinen toivomus -kirja

Jyri Vartiainen: Kirous

Samuel Beckett: Sanoinkuvaamaton

Roger Daltrey: My Generation - Rocklegendan omaelämäkerta

Suvi Ratinen: Matkaystävä

Merete Mazzarella: Varovainen matkailija

Katriina Huttunen: Surun istukka

Naomi Alderman: Voima

Elizabeth Acevedo: Runoilija X

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.