Tove Jansson - Maailmanloppu tulee!

Tove Jansson Maailmanloppu tulee! (Tigertext 2007)

Kuusikymmentä vuotta sitten Tove Janssonin ensimmäinen muumisarjakuva Mumintrollet och jordens undergång (Muumipeikko ja maailmanloppu) alkoi ilmestyä ruotsinkielisessä Ny Tid -lehdessä. Sarjakuva perustui vuotta aikaisemmin julkaistuun lastenkirjaan Kometjakten, suomeksi Muumipeikko ja pyrstötähti.

Kuusiruutuisia sarjakuvastrippejä ilmestyi lehdessä kaikkiaan 26 kappaletta vuosina 1947-48. Nyt ne on koottu ja suomennettu Maailmanloppu tulee! -kokoelmakirjaan. Kirja sisältää muun muassa Janssonin itsensä kirjoittaman muistelon sekä Henrika Ringbomin tekemän haastattelun.

Muumipeikko sai alkunsa Janssonin veljensä kanssa käymien vessanseinäkirjoitusten kautta. Väittely päättyi, kun Per Olov siteerasi Kantia, mihin Tovella ei ollut vastaansanomista. Hän ei voinut muuta kuin piirtää mahdollisimman ruman muotokuvan Kantista: syntyi Muumipeikko.

Janssonilla oli tapana sekoittaa tapahtumia ja hahmoja. Hän teki isoja muutoksia Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjan myöhempiin ruotsinkielisiin painoksiin eikä sarjakuvakaan noudata täydellisesti kirjan juonta.

Muumipeikko ja maailmanloppu -sarjakuvassa on mukana paljon tuttuja hahmoja: hemulit, hattivatit, Niiskuneiti, Nuuskamuikkunen ja tietysti koko muumiperhe. Lisäksi sarjakuvassa tavataan ensimmäistä kertaa Tiuhti ja Viuhti, jotka kirjoissa ilmestyivät vasta teokseen Taikurin hattu. Myös Mörön ärähtelyt kuullaan, vaikka hahmoa ei vielä nähdäkään.

Kaikkein mielenkiintoisin hahmo on kuitenkin sarjakuvassa esiintyvä esi-Nuuskamuikkunen. Nuuskamuikkunen kuvataan yksinäisenä runoilijana, eikä hänellä ole huuliharppua, ei edes huilua. Sarjakuvan Nuuskamuikkunen kärsii suorastaan puheripulista. Vasta myöhemmin hänestä kehkeytyi vähäpuheinen seuran karttelija.

Vaikka Muumipeikko ja maailmanloppu ilmestyi lehden lastenosastolla, sen huumori on hyvin älyllistä ja piikikästä. Kaiken lisäksi muumit viettävät rymyjuhlia ja Tiuhti ja Viuhti kiroilevat kuin ruotsalaiset.

Huumori on ajatonta eikä katso lukijan ikää. Muumipeikko pelastaa Hosulin paiskaamalla äidin mukaan pakkaamat villahousut hirviön kitaan. Sitten syljetään matolle, oksennetaan kielekkeeltä ja harmitellaan jyrkänteeltä pudonneita, siitäkin huolimatta että he olivat ulkomaalaisia.

Rahaa ja omaisuutta arvostellaan Nuuskamuikkusen suulla: "Omaisuutta täytyy raahata mukanaan. Minä vain kirjoitan siitä. Se on paljon kätevämpää!" Jansson irvii myös eksistentialismille, kun profeetaksi tituleerattu piisamirotta julistaa kaiken yhdentekeväksi, mutta tujaus konjakkia kelpaa aina.

Kuusi vuotta Muumipeikko ja maailmanloppu -sarjakuvan päättymisen jälkeen Jansson aloitti sopimuspiirtäjänä The Evening Newsissa, joka siihen aikaan oli maailman suurin päivälehti. Teollinen sarjatuotanto ei kuitenkaan sopinut taiteilijan sielulle, ja seitsemän vuoden sopimus osoittautui pian taakaksi. Silti Lars Jansson jatkoi muumisarjakuvien piirtämistä vielä viisitoista vuotta Toven lopettamisen jälkeen.

Kokoelman ainoa ikävä puoli on runsaat kirjoitusvirheet, etenkin Juhani Tolvasen kirjoittamissa osuuksissa.

Johanna Sinisalo & Ilkka Ruokola Muumimamman vaarallinen nuoruus (Egmont 2007) Muumipappa on tarinoinut nuoruudestaan paljonkin, mutta Muumimamman varhaiselämän vaiheet ovat tähän asti olleet hämärän peitossa.

Muumipapan urotyöt -kirjassa kerrotaan, että suuri aalto heitti Muumimamman Muumipapan luo. Mutta miten Muumimamma joutui meren armoille, se kerrotaan Johanna Sinisalon käsikirjoittamassa ja Ilkka Ruokolan piirtämässä Muumimamman vaarallinen nuoruus -sarjakuvakirjassa.

Muumimamman vaarallinen nuoruus on ensimmäinen muumitarina, joka on tehty suoraan kokonaiseksi albumiksi. Tove ja Lars Janssonin piirtämät sarjat ilmestyivät alunperin strippeinä, ja koottiin vasta jälkeenpäin albumeiksi.

Muumimamma kohtaa nuoruudessaan paljon tuttuja hahmoja. Hän joutuu melkein erään hemulin kanssa naimisiin (sitä hemulien sukuhaaraa joka harrastaa postimerkkeilyä, ei sitä joka kerää kasveja ja perhosia).

Muitakin muumikirjoista tuttuja teemoja ja yksityiskohtia on hyödynnetty luovasti ja paljon. Vanhan puulaatikon kyljessä on teksti: Old Smuggler Whisky. Ja kun Muumipeikko tarvitsee köyttä lauttaa varten, Muumimamma käskee ottaa pyykkinarun ja ripustaa pyykit puun oksille.

Sinisalo kirjoittaa polveilevasti ja taitavasti, mitä nyt joidenkin sanojen toisto vähän häiritsee. Ruokolan yksityiskohtaiset ruudut ovat upeita ja muumiperinteitä kunnioittavia. Paketin täydentää Marko Latva-Nikkolan mainiosti tarinaan istuvat syvät värit.

Petri Hannini

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.