Tuomas Kyrö - 700 grammaa

TUOMAS KYRÖ 700 grammaa

WSOY 2009, 379 s.

Suomalaisuuden myyttisiä hetkiä elettiin silloin, kun Juha Mieto hävisi täpärästi Lake Placidissa vuonna 1980 ruotsalaiselle Thomas Wassbergille 15 kilometrin hiihdossa. Kenties Miedon aito sielu painoi tuolloin enemmän kuin Wassbergilla. Ja se vaikutti traagiseen lopputulokseen. Niin ainakin uskotaan.

Tätä hetkeä ei Suomen kansa ole koskaan unohtanut. Eikä sitä ole unohtanut myöskään kirjailija Tuomas Kyrö (s. 1974), jonka romaani 700 grammaa luotaa suomalaisuuden myyttejä ja urheilun kipupisteitä satiirisesta ja surrealistisesta näkökulmasta. Aivan uudella ja tuoreella tavalla, härskisti ja hauskasti.

Kyrö kiteyttää tämän Miedon surutyön pohjakosketuksen ja suomalaisuuden syvimmän eetoksen seuraavasti: "Vain suomalainen voi hävitä sadasosasekunnilla. Se on aika jota ei ole."

Isät ja pojat Vaikka Sisu-pastilleja valmistetaan nykyisin ilmeisesti Puolassa, on suomalainen sisu brändi, jota ei edes kansainvälinen pääoma pysty horjuttamaan.

Kyrön romaanissa Kiven suku menee sisulla läpi harmaan kiven ilman Jari Sarasvuon Amerikasta tuotuja valmennusoppeja.

Tärkeintä on olla aito. Sitä eivät markkinamiehet aina tajua.

Monikerroksisessa sukutarinassa keskitytään pituushyppyyn ja ihmissuhteisiin, erityisesti isien ja poikien väliseen välillä kangertelevaankin vuorovaikutukseen.

700 grammaa ei ole kuitenkaan mikään "turgenjevilainen romaani" sukupolvien välisestä kuilusta, vaan pikemminkin katsaus miehen psykohistoriaan kansallisten myyttien murenemisen aikana, jolloin suomalainen mies on pihalla kuin lumiukko.

Elmosta eteenpäin Sitten Juhani Peltosen mainion Elmo-romaanin (1978) urheiluromaanin lajityyppi on meillä hieman kuivahtanut.

Kyrö pistää nyt lajityypille vauhtia omaksumalla niin Juhani Peltosen surrealistista huumoria kuin kehittelemällä yhdeksi fantasian lähteeksi melkeinpä grassilaisen hahmon, 7-vuotiaan mini-kertojan Rainer Kiven.

Kyrön romaanin varsinainen keskushenkilö on pituushyppääjä Ilmari Kivi, joka ponnistaa piiritasolta kansainväliseksi mestariurheilijaksi - tosin kaikkia mahdollisia keinoja ja stimulantteja hyväksi käyttäen niin kuin urheiluhenkeen kuuluukin.

Olkaa realisteja, vaatikaa mahdottomia!

Pituushyppy on Kyrön romaanissa päähänpisto, pakkomielle ja lopulta eräänlainen vertauskuva suomalaisesta sisusta ja suomalaisen miehen arvoista suhteessa sivistyneimpien kansojen miehiin.

Mutta lopulta käy kuitenkin niin, että suomalaista miestä ei kohta erota enää tanskalaisesta miehestä mikään. Televisio on tässä tehnyt kasvatuksellisen tehtävänsä. Se on todellinen kansojen ja kulttuurien sulatusuuni.

700 grammaa on nykyajan kuvauksena haastava romaani ja vailla nykyaikaisia kompromisseja, vaikka hauska kirja onkin. Palkintoraadit, herätkää! Uskaltakaa lukea myös Kyrön hyppy suomalaisen miehen tämänhetkiseen sielunmaisemaan. Se kannattaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.