VILLE HÄNNINEN (TOIM.) - Finnish Comics Annual 2011

VILLE HÄNNINEN (TOIM.)

Finnish Comics Annual 2011

Huuda Huuda 2011. 312 s.

Jättimäinen Finnish Comics Annual 2011 -antologia ansaitsee ehdottomasti kotimaisen sarjakuvan kulttuuriteon tittelin - etenkin, jos sellainen jaettaisiin.

Ville Hännisen toimittaman antologian kristallinkirkkaana ideana on levittää suomalaisen sarjakuvan ilosanomaa maailmalle. Missiota siivittää opuksen järkälemäinen ulkomuoto ja englannin kielelle käännetty kattaus kotimaista eturivin sarjakuvaa.

Nimestään huolimatta antologian sarjakuvia ei ole valittu ainoastaan viime vuosilta, vaan myös 1990-luvulta ja jopa kaukaiselta kasarilta.

Antologian tarinoita voidaan pitää oudosti vinksahtaneina aikuisten satuina. Sarjakuvien unenomaisessa maailmankuvassa on jotain pielessä eikä kaikenkarvaisilta perversioiltakaan täysin vältytä. Antologiaa ei siis voi suositella perheen pikkuväelle ja se saattaa olla aika kova pala myös kokemattomille sarjakuvanlukijoille. Ainakin kerralla ahmittuna.

20 tekijää

Albumiin on kerätty vaihtoehtosarjakuvan tekijöitä, jotka ovat käsikirjoittaneet ja piirtäneet tarinansa itse. Tilaa on raivattu luovalle hulluudelle, jossa bestsellerit loistavat poissaolollaan.

Antologian kahdestakymmenestä sarjakuvantekijästä valtaosa on ennestään tuttuja, mutta mukana on myös kiinnostavia uusia tuttavuuksia.

Tutuimmasta päästä ovat jo maailmallakin tunnustusta saaneet Matti Hagelberg (s. 1964), Kati Kovács (s. 1963) ja Aapo Rapi (s. 1977). He edustavat albumin kenties vahvinta antia hienoine tarinoineen ja visuaalisine ilmeineen. Hagelbergin graafinen raapetekniikka ja Kovácsin eloisa viiva eivät lakkaa ihastuttamasta.

Vieraita tekijöitä eivät ole myöskään Ville Pirinen (s. 1973), Jukka Tilsa (s. 1961) ja Riitta Uusitalo (s. 1960), joiden ilkikuriset ja absurdit arkifantasiat eivät varmasti jätä ketään kylmäksi.

Kuvan ehdoilla

Antologiassa on myös ilahduttavan monta sanatonta sarjakuvaa, joissa tarina on kerrottu visuaalisuuden ehdoilla, ainoastaan kuvia käyttäen.

Pauliina Mäkelän (s. 1980) satufantasia noudattelee omintakeista kuvakerrontatapaa, ja Jari Vaara (s. 1979) tuottaa salakavalaa pikaruokakulttuurin kritiikkiä. Tommi Musturin (s. 1975) Samuelin matkassa -albumista (2009) poimitut katkelmat ovat edelleen sekä visuaalisesti, että kerronnallisesti huimaa luettavaa.

Albumin pisimmästä tarinasta vastaa Jyrki Heikkinen (s. 1958). Runollisessa viisikymmensivuisessa Red Lichen Station odysseiassa Aulista vaivaa suutulehdus, joka vie häneltä kyvyn muistaa ja puhua. Tajunnanvirralla etenevässä tarinassa Auliksen epätoivoiset yritykset pelastaa äitinsä hautakiveä, eivät ota oikein onnistuakseen. Heikkisen harmaasävyisissä, lennokkaissa ja oudosti venähtäneissä hahmoissa on jotain vaikeasti määriteltävää tenhoa.

Hienoina uusina tuttavuuksina albumista löytyvät Terhi Ekebom (s. 1971), Ina Kallis (s.1979) ja Jenni Rope (s. 1977). Heillä kaikilla on valloittavan persoonallinen tyyli kertoa ja piirtää. Heiltä toivoisi pian näkevänsä uutta tuotantoa.

Kunnianhimoiselle suomalaisen nykysarjakuvan käännösantologialle on ollut jo pitkään selvää tilausta. Siksi onkin hienoa, että tämä albumisarjan avausosa toimii erinomaisena katsauksena suomalaisen nykysarjakuvan omaperäisimpiin tekijöihin.

Antologia edustaa kulttuurivientiä sen jaloimmassa muodossaan.

JOKKE SAHARINEN

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.