Ville Lähde: Niukkuuden maailmassa

Niin & näin 2013. 188 s.

Talouden kasvulukemiin tuijottaminen tuntuu itsepetokselle, kun on lukenut filosofi-tietokirjailija Ville Lähteen teoksen Niukkuuden maailmassa. Jatkuvan talouskasvun ja yltäkylläisen energian harhan sijaan Lähde herättää pohtimaan selviytymisen ja sopeutumisen malleja maailmaan, jota hallitsee resurssien niukkuus.

Mistä kaikesta tulee pulaa? Ainakin fossiilisista polttoaineista, ruuasta ja makeasta vedestä. Maailman energiatuotanto lepää ylivoimaisesti öljyn, hiilen ja turpeen sekä maakaasun varassa. Kun lähitulevaisuus ei lupaa korvaavia energia-aarteita, fossiilisten polttoaineiden uhkaava niukkuus on Lähteen mukaan ”ylittämättömän tärkeä kysymys”.

Energiankulutuksen on yksinkertaisesti vähennyttävä, mikä vaikuttaa ruuantuotantoon. Niukkuutta jaetaan myös makeasta vedestä, jonka saatavuus on välttämättömyys ihmisten hengissä pysymiselle ja ravinnontuotannolle.

Väestönkasvu on globaali ongelma, mutta Lähde vastaa linkolalaisiin näkemyksiin: ”Ei ole olemassa mitään tapaa, jolla väestömäärä voisi romahtaa niin nopeasti, että siitä seuraisi oikeastaan mitään hyvää”.

Lähde summaa niukkuuskysymystä ympäristö- ja yhteiskuntafilosofin katseella ja – mikä tärkeinä – kiihkoilematta. Filosofi ei propagoi eikä saarnaa maailmanloppua, ei herätä katteetonta optimismia eikä liioin pessimismiä.

Lähde muistuttaa, että niukkuus ei ole mikään ihanne, sillä ”pelkkä elossa pysyminen ei ole ihmisyyttä”, mutta sopeutuminen niukkuuteen on väistämätöntä.

Muutoksetkaan eivät ole yksinkertaisia ja nopeita. Lähde muistuttaa toistuvasti ”perityn tilanteen” vaikutuksesta: nykyihmiset ovat tottuneet halpaan energiaan ja kuluttamiseen, minkä vuoksi niukkuuteen sopeutuminen käy hitaasti. Niukkuuuden jakaminen vaatisi joka tapauksessa keskiluokkien ja vauraimpien ihmisten elintason laskua.

Yksilökeskeisessä ajassa jokainen ”kohtuullistava ja ympäristöystävällinen kuluttajasankari” voi kokea pelastavansa maailmaa. Lähde ei kiistä yksilöratkaisujen merkitystä, mutta korostaa, että tärkeintä on yhteiskunnallinen poliittinen ja taloudellinen suunnanmuutos: ”Henkilökohtainen voi olla poliittista, mutta se ei korvaa julkista politiikkaa”.

Niukkuuden politisoituminen vaatii sen, että kaikki poliittiset toimijat ottavat sen vakavasti. Lähteen viesti on selkeä: ”Jokainen poliittinen ohjelma tai suuntaus, joka ei muodosta harkittua kantaa niukkuuskysymyksiin, on arvoton”.

Talouden eristyminen politiikasta ja tieteestä on osa ongelmaa, ja siksi niukkuuden maailma vaatii enemmän politiikan väliintuloja talouteen.

Lähde vaikuttaa luottavan yhteiskuntien ja ihmisten sopeutumiskykyyn, kun vaihtoehtoisia skenaarioita ovat yhteiskuntien romahtaminen, äärimmäinen kurjuus, pakkovalta ja turvattomuus. Tosin sopeutumisen kehityslinjakaan ei takaa rauhanomaisuutta ja ympäristöystävällisyyttä.

Lähteen kirja on tärkeä puheenvuoro koko ihmiskunnan tulevaisuudesta. Sen soisi päätyvän poliitikkojen, virkamiesten ja talouselämän johtajien käsiin, sillä tilanne on päällä: ”Eriarvoisuus, yhteiskunnallinen sekasorto, resurssikamppailu ja ympäristönmuutos tuovat jo nyt kurjuutta miljoonille”.

Risto Löf