Ville Ranta: Kyllä eikä ei

WSOY 2013. 260 s.

Ville Ranta jatkaa 1800-luvun historian kuvaamista. Hänen edellinen sarjakuvaromaaninsa Kajaani otti aiheekseen Elias Lönnrotin. Tässäkin albumissa Lönnrot esiintyy sivuhahmona, mutta pääosassa ovat Oulun 1840-luvun seurapiirit.

Päähenkilöt ovat todellisia historian henkilöitä, joskin Ranta ottaa heidän kohdallaan taiteilijalle kuuluvia vapauksia. Sarjakuvan päähenkilö, opettaja Hans Nyman on leskimies, mutta todellisuudessa Nymanin vaimo eli paljon miestään pidempään.

Tarinassa on ilmiselviä rinnastuksia nykyaikaan. Nyman edustaa valistushenkistä papistoa, jonka mielipiteet ovat aikalaisille liiankin liberaaleja. Paavo Ruotsalaisen herännäisopit uppoavat rahvaaseen paljon paremmin.

Tarinan toinen päähenkilö on Maria Piponius, nuori maailmannainen. Sekä Hans että Maria kamppailevat tahoillaan uskonnollisten periaatteiden ja sukupuolivietin ristivedossa. Kaksikko kohtaa vasta sivulla 72, mutta heidän toisiaan kohtaan tuntema täyttymätön kiinnostus on kertomuksen keskeinen jännite.

Tarinankerronnasta siis täydet pisteet. Entäpä sarjakuvan kuvat?

Ville Ranta pysyy uskollisena epäselkeälle viivalleen, jota itseni on ollut aina vaikea sulattaa. Maisemien kuvauksessa suurpiirteinen tyyli kyllä toimii, etenkin kun sitä tukee vesivärien komea käyttö. Ihmisten kohdalla puolestaan – no, ihan kiva olisi, jos henkilöhahmot pysyisivät suunnilleen samannäköisinä ruudusta toiseen.

Ja vähintäänkin toivoisin Rannan panostavan sarjakuviensa tekstaukseen. Pää tulee kipeäksi noiden harakanvarpaiden lukemisesta.