Yu Hua: Elämänkaari

Suom. Rauno Sainio. Aula & Co 2016. 250 s.

Kärsitkö kuivista silmistä? Etkö ole itkenyt tarpeeksi? Lue kiinalaisen Yu Huan (s. 1960) romaani Elämänkaari. Sen pitäisi avata kyynelkanavat keneltä tahansa, jolla on tunteet tallella.

Yun romaani kertoo yhden elämänkaaren 1900-luvun Kiinasta, sisällissodan ajalta kommunistiseen vallankumoukseen ja myöhempiin mielivallan vaiheisiin.

Päähenkilö on äveriään maanomistajan tuhlaajapoika Fugui, joka elostelee uhkapelien ääressä ja ilotaloissa. Hän ratsastaa portoilla pitkin kylää, lyö raskaana olevaa vaimoaan Jiazhenia ja pistää noppapelissä sileäksi sukunsa koko omaisuuden: ”Tein kaikkea mahdollista, mitä kelvoton mies vain tehdä voi”.

Ennen pitkää Fugui, hänen perheensä ja vanhempansa joutuvat maatilaltaan tien päälle. Siitä alkaa Fuguin pitkä koettelemusten sarja, joka polveilee halki Kiinan traagisen historian.

Fuguin tarina paisuisi vaivatta eeppiseksi romaanisarjaksi, mutta Yu kertoo sen pikakelauksella. Kirja muistuttaakin opettavaista kertomusta, moraliteettia, josta noukkii buddhalaisuuden prinsiippejä: elämä on kärsimystä, kärsimys juontaa itsekkäästä halusta, ja kärsimys lakkaa, kun luopuu haluista.

Myös Fugui kasvaa omahyväisestä hunsvotista työteliääksi perheenisäksi, joka huolehtii vaimostaan, lapsistaan ja lopulta lapsenlapsestaankin. Köyhyys, nälkä ja sairaudet ovat pieneen olkikattoiseen taloon ja raskaisiin maatöihin päätyvän Fuguin seurana alati. Kirjassa itketään enenevässä määrin, sillä ”mitä vanhemmaksi elin, sitä toivottomammaksi elämäni muuttui”. Siinä vaiheessa, kun Fugui kaivaa hautaa toisensa perään, lukijan tulee vollottaa valtoimenaan.

Koeteltu Fugui ymmärtää hetkessä elämisen tärkeyden. Kyntöhärkäänsä pellolla taluttava vanha mies laulaa: ”Nuorena vaeltaa ympäriinsä sain / keski-iässä aarteita maan alta hain / vanhana ryhdyin munkiksi vain.”