Eppu Normaali: Kosketuksessa

Kuopion Musiikkikeskuksessa 3.2.

Rouheus, paljaus, lempeys. Siinä päällimmäiset tunteet Eppu Normaalin Kosketuksessa-kiertueelta. Puoliakustisella folkrockilla kelpaa juhlia nelikymppisiä, ja jälki oli Epuilta totuttuun tapaan itsevarman intiimiä.

Sähköisten kielisoitinten vaihto akustisiin toi levytyksiin takertuneelle kuulijalle uusia, keski-ikään kypsyneitä sävyjä, joita kynttilänvalossa kylpenyt lava korosti aistikkaasti.

Koska Eppujen pitkästä historiikista riittää ammennettavaa vuosikymmenittäin, ensimmäinen setti saatettiin omistaa kokonaan 80-luvun tuotannolle – ainoana poikkeuksena vuoden 2004 Niin kuin jää palaa sekä Olin vain tuuli.

Salonkikelpoinen edustuspunk on vinha tyylilaji. Akun tehdas -albumilta Poltan loppuun tupakin ja Minun aurinkolasit edustivat uran alkuvuosien näsäviisastelua.

Myös kieli poskessa sanoitetut Tihkumme seksiä ja Kun jatsia kuunneltiin huvittivat selvästi yleisöä.

Koko konsertin ajan biiseihin jäi huomattavasti jamivaraa Pantse Syrjän sooloiltavaksi.

Martti Syrjän tasaisen vakuuttava tulkinta piteli atmosfääriä näpeissään.

Ensimmäisen setin ainoa valtavirran edustaja oli Linnunradan laidalla, joka nostatti välittömän kansansuosion poikavuosien kuriositeettien jälkeen.

Sovituksia ei voi kuitenkaan syyttää liiasta pehmoilusta. Kuulen parran kasvun energinen ja pikantti komppi toi äkkikäännöksen aiempaan tunnelmointiin ja nosti esille Aku Syrjän tom-fillejä ja lehmänkellolla ilottelua.

Jackpotin jykevä riffi vei kurssin puolestaan reilusti juuribluesin suuntaan.

Kapakkapianon rooli vaihteli suuresti eri kappaleiden välillä, milloin komppiin piiloutuen ja milloin siitä erottuen. Alkuperäiset pianoraidat soittanut Safka Pekkonen kruunasi juhlavasti Murheellisten laulujen maan. Pekkonen taiteili myös Hammond-uruissa ja sähköpianossa tyhjää tilaa täyttämässä.

Miksauksen osalta äänenvoimakkuus pysytteli koko konsertin ajan kipukynnyksen pehmeämmällä puolella.

Väliaikoineen yli kolmen tunnin kesto koetteli epäkiitollisesti istumalihaksia. Setin rajaus ja priorisointi on kuitenkin kom-promissien taidetta, kun kysyntä huitelee pilvissä.

Omaa suosikkiani Vuonna ’85 ei illan aikana kuultu, mutta leijonanosa hittikatalogista kumminkin.

Uusimmat

Konsertit

Konserttiarvio: Saimaa Sinfoniettan tarjoilemat isot äänimassat heijastelivat ikävästä Poleenin salissa

Kuopion kaupunginorkesteri: Mestari Radovan

Kuopion kamarimusiikkiseura: Viimeinen valonsäde

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja I

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VIII

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VII

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VI

Steve n Seagulls

Leavings-orkesteri: Itkisitkö onnesta?

Konserttiarvio: Kamarisarja III

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.