Germaanisen musiikin juhlaa

KUOPION JA JOENSUUN KAUPUNGINORKESTERIT Sinfoniasarja VI

Kuopion Musiikkikeskus 7.4. Nyt rupesi valkenemaan eräiden filosofien ajatus siitä, että kulttuuri on jotain rikkaampaa ja syvempää kuin pelkkä sivilisaatio. Sen kykeni osoittamaan Kuopion ja Joensuun orkestereiden yhteiskokoonpano Sascha Goetzelin johtamana. Vaikutus kuulijaan oli magneettinen ja onnellistava.

Richard Wagnerin Tannhäu-ser-alkusoitto on valtavaa musiikkia, joka värisyttää kuulijaa. Alun pyhiinvaeltajakuoron teemassa orkesterin vasket soivat mahtavan muhkeana ja kirkkaana ensemblena. Goetzel rakensi rytmisellä pidättelyllä suuren sisäisen jännitteen.

Väkevä kontrasti edelliseen syntyi, kun Venus-vuori-teema nousi esiin jousien aistillisena, ilakoivan villinä hyppelynä. Soinnissa oli hyökkäävää, bakkanaalista viettelyä.

Paluussa vaskien pyhiinvaeltajakuoroon jouset kuljettivat vielä mukana edellisen teeman motiiveja, mutta vaskien sointi johti majesteettisesti suureen rauhan täyttymykseen.

Richard Straussin sävelrunoelma Tod und Verklärung sisältää kertomuksen kuolemasta ja sen myötä tulevasta kirkastumisesta. Sen alkuun Goetzel rakensi kuvaavasti kuolemaa odottavan pysähtyneen pulssin. Oboe soi kyyneleistä surua, huilu ilmaisi valon toiveita.

Tehokkaat soitinmyrskyt kuvasivat kuolevan elämään epätoivoisella otteella tarrautuvia kamppailuja. Katedraalisen nousun jälkeen kaikki rauhoittui, orkesterin hiljenevissä sävyissä sointi liukui pois, kuin lopullisiin salaisiin sfääreihin.

Gustav Mahlerin Sinfonia nro 5 cis-molli on rakenteeltaan ja kestoltaan monumentaalinen, viisiosainen teos, myös kuulijalle perin vaativa. Ensimmäisen osan surumarssi toteutui dramaattisen raskaana, sisälsi pelottavaa uhkaa. Sen melodia vaikutti kohdin suorastaan banaalilta.

Toiseen osaan Goetzel rakensi traagista ja melskeistä hurrikaania. Sellojen pianissimon jälkeen lopussa palattiin kaaokseen. Ländlereitä, valsseja, jousipizzicatojen herkkyyttä kuultiin kolmannessa osassa.

Jousille ja harpulle kirjoitetussa lyhyessä neljännessä osassa saatiin kuulla herkän ihana sointiparatiisi, täynnä jaloutta ja lumoa. Sen lopetti viidennen osan alun käyrätorvisignaali, joka johti leveisiin sointiseinämiin ja jousten lempeyteen, myöhemmin leikkiin ja huumoriin.

Finaali oli täyttä myrskyä, Goetzel johti taikurimaisella energialla ja kiihkolla kaiken kliimaksiin. Yleisö juhli johtajaa ja orkesteria. Vaikuttaa, että Joensuun ja Kuopion orkestereiden yhteiskonsertteja on tulevaisuudessa lisättävä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.