Giuseppe Verdi: Requiem

Mikkelin musiikkijuhlien konsertti Mikkelin tuomiokirkossa 30.6. Mariinski-teatterin orkesteri ja kuoro johtajanaan Valeri Gergijev

Valeri Gergijev osaa ja uskaltaa käyttää orkesterin dynamiikan ääripäitä rohkeasti. Verdin Requiemin ensisävelet syttyivät kuin salaa hiljaisuudesta. Välillä teos yltyi niin mahtavaan pauhuun, että Mikkelin tuomiokirkko alkoi käydä äänelle pieneksi.

Isolle esityskoneistolle kirkon melkoisen kapea etuosa asettaa haasteensa. Esiintyjiä oli saatu sijoittaa alttarialueelle, mutta silti ahtaus oli silmiinpistävää, ja kuoron etäisyys kapellimestariin sekä yleisöön muodostui haasteelliseksi.

Kuoro toki kuului, mutta vahvimmat fortet jäivät tekstiltään hivenen sekaviksi ja paikoittain oltiin rytmisesti pienissä ongelmissa. Kuoro olisi voinut artikuloida selkeämmin, vaikea kuitenkaan sanoa, olisiko se auttanut näissä hetkissä. Hymnimäiset a cappella-hetket toivat kuoron upean soinnin parhaiten esiin.

Solistiensemble lauloi upeasti yhdessä, toisiaan kuunnellen. Basso Mikhail Petrenko on vahva ja vakuuttava tulkitsija. Tenori Mikhail Vekuan äänen ylärekisteriin jäin kaipaamaan hivenen lisää lämpöä ja soinnikkuutta, Victoria Jastrebova vaikutti varovaiselta, lähes varautuneelta, kunnes teoksen lopun sopraano-osioissa päästi äänensä siihen upeaan sointiin, jota häneltä on tottunut kuulemaan. Hienoja, pianissimo-osuuksia Jastrebovalta kuultiin koko teoksen ajan.

Julia Matochkina oli häikäisevä. Näin upeaa, soinnikkaan selkeää ja kantavaa mezzosopraanoa kuulee melkoisen harvoin. Petroskoin konservatoriosta 2009 valmistuneen laulajan kiinnittämisestä Mikkelin musiikkijuhlille ansaitsee Gergijev suuren kiitoksen.

Mariinskin orkesterin sointi on kohdallaan ja tekninen osaaminen huipussaan. Se, mitä Gergijev orkesterin kanssa tekee, ei onnistuisi miltä tahansa soittajistolta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.