Hämmentävä avaus

Savonlinnan oopperajuhlat

Samson et Dalila

Ensi-ilta Olavinlinnassa 5.7.

Huh-huh. Savonlinnan oopperajuhlilla nähtävä tulkinta Camille Saint-Saënsin Samson et Dalila -oopperasta on todella erikoinen.

Ei siinä mitään, että tapahtumat eivät sijoitu filistealaisten ja heprealaisten konfliktiin 1150 vuotta ennen ajanlaskun alkua, sillä onhan näitä modernisaatioita konetuliaseineen nähty kyseisestä oopperasta ennenkin. Ohjaaja Guy Montavonilla ei kuitenkaan tunnu olevan kokonaisuus hyppysissään, sillä on hyvin vaikea sanoa, mihin hän on pyrkinyt.

Katsoja jää hämmennyksen valtaan, kun heprealaiset ovat milloin panttivankeja teatterissa, milloin ortodoksijuutalaisia, Delila (ransk. Dalila) ilmestyy ensin Marilyn Monroen näköisenä vamppina, sitten maastopuvussa ja kuoro notkuu samoissa bilevaatteissa ensin Simsoniin pettyneinä heprealaisina ja sen jälkeen filistealaisina, jotka nöyryyttävät vankiaan.

Pahinta on kuitenkin Simsonin hahmo. Anteeksi vain viittaus populaarikulttuuriin, mutta siitä tulee mieleen Big Lebowski -elokuvan homssuinen sankari, dude, ei mikään suuri sotasankari, jonka Jumala on valinnut johtamaan kansansa vapauteen.

Ilmeisesti ohjaaja on halunnut riisua Simsonilta yliluonnolliset voimat ja tehdä hänestä tavallisen ihmisen. Esimerkiksi ukkosmyrskyä, jonka kautta Jumalan pitäisi Simsonille puhua, ei kuulla eikä nähdä, eikä Simson suinkaan kaada lopuksi Dagonin temppelin pylväitä vaan kamppaa kumoon kaksi terroristia, joista toiselta hän nappaa käsikranaatin.

Montavon onnistuu kuitenkin yhdessä lavastaja–puvustaja Hank Irwin Kittelin kanssa tekemään Simsonista tavallisen ihmisen sijaan hieman naurettavan, jonka sydämeenkäyviä aarioita on sen vuoksi välillä vaikea ottaa vakavasti. Simsonin traaginen nousu sokaistusta vangista vielä viimeiset voimansa ponnistavaksi koston enkeliksi hukkuu täysin siihen, että hänelle on hetkeä aiemmin laitettu päähän Jeesus-orjantappurakruunu ja aurinkolasit.

Kyllä, aurinkolasit.

Tähän kun yhdistää hieman huvittavalta näyttävän kranaatin heiluttelun, ei orkesterin vimmainen soitto auta mitään: lopun dramaattisuus on mennyttä ja katsoja ihmettelee suu auki, mitä hän on oikein katsonut viimeiset kolme tuntia.

Alun perin oratorioksi kaavailtu Samson et Dalila asettaa haasteita ohjaajalle, sillä oopperassa ei tapahdu suuria. Kyseessä on ihmisen sisäistä kamppailua kuvaava teos. Tämä ei kuitenkaan voi riittää syyksi sille, että lavalla tapahtuu hyvin vähän mitään kiinnostavaa.

Jopa oopperaan kuuluvat tanssikohtaukset ovat lavastuksen vuoksi pienimuotoisia. Kolmannen näytöksen bakkanaali kärsii alusta saakka näyttämöllä nököttäneesta teatteripenkistöstä, joka vie niin paljon tilaa, että jo kahdellatoista tanssijalla on vähän ahdasta.

Kaksista kiihkoa tai eroottisuutta ei synny. Janne Geestin koreografia tyytyy toistamaan Delilan ja Simsonin suhteen vaiheet.

Kapellimestari Jacques Delacôte on sen sijaan mies paikallaan orkesterin johdossa. Saint-Saënsin kaunis musiikki pääsee oikeuksiinsa, ja orkesterista löytyy myös sitä kiihkeyttä, mitä lavalla nähdään vähemmän. Kolmannessa näytöksessä orkesteri korostaa hyvin filistealaisten teennäisen ja onton musiikin sekä Simsonin vakavien aarioiden välistä eroa.

Tosin toisen näytöksen alussa orkesteri peittää jatkuvasti Delilan osaa laulavan Milijana Nikolicin matalia ääniä, ja balanssi orkesterin ja näyttämön välillä on muutenkin hieman hapuilevaa. Hyvä esimerkki yhteistyön toimivuudesta on puolestaan ensimmäisen näytöksen lopussa, jolloin Nikolic ja orkesteri onnistuvat yhdessä luomaan viipyilevän ja lumotun tunnelman.

Musiikin huippukohdat tulevat toisessa näytöksessä, joka on tietenkin osittain hittiaaria Mon cœur s’ouvre à ta voix ansiota. Toinen syy on, että silloin henkilöiden välille pääsee syntymään jännitteitä. Delilan ja Dagonin ylipapin (Yalun Zhang) duetossa on hienoja hetkiä, sekä ennen kaikkea Delilan ja Simsonin viettelykohtauksessa draaman huipentuessa Delilan huudahdukseen ”Pelkuri! Sydämetön mies, minä halveksin sinua. Hyvästi!”

Franco Farinaa ja Milijana Nikolicia kuuntelee pääosissa kyllä mielellään, mutta kylmiä väreitä heidän tulkintansa ei aiheuta.

Veera Jääskeläinen

Uusimmat

Konsertit

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VIII

60 Degrees Quintet: Opera!

Kuopion kaupunginorkesteri: Hiljaisen viikon konsertti

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VII

Kuopion kaupunginorkesteri: Laulu tulipunaisesta kukasta

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VI

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja V

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja IV

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja III

Konserttiarvio: Saimaa Sinfoniettan tarjoilemat isot äänimassat heijastelivat ikävästä Poleenin salissa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.