Hectorin 50-vuotisjuhlakiertueen avauksessa koettiin kovan päivän lempeä ilta

Hector & Powerband

Kuopio-hallissa 10.11.

Hectorin 50-vuotiskiertueen avajaistapahtumassa Kuopio-hallissa kuultiin tuttuja juttuja, helmien nauha. Elettiin tarkoiksi kokonaisteoksiksi sovitettuja lauluja. Hehkuteltiin sielukkaassa lämmössä.

Illassa mieli tanssi hauskoja ja sydän jyskytti liikutusta. Näiden virtojen varsilla puolivuosisataa oli jatkuvuutena läsnä. Laulettiin laulu kuin luku pitkään kertomukseen. Koettiin kovan päivän lempeä ilta.

Niin se on. Kuin idealismi olisi henkilöitynyt ja inhimillisyyden aate meitä tervehtinyt. Kuin humaani musiikkikatsanto olisi avannut sivuja, jotka eivät olekaan sulkeutuneet.

Tässäkin mielessä Hector ja Bob Dylan ovat rinnasteinen ilmiö ja tosi. Ake, Make, Pera ja mä -encoren jälkeen Dylanin Blowin’ in the Windin kertosäkeet Hectorin ja yleisön yhteislauluna julistivat rockin monine tyyleineen nousseen klassisen kirjallisuuden asemaan. Kunnianosoitus päätti aikamatkan yhtälön – tällä kertaa yli kolmen tunnin konsertin. Ja silti jokaisen biisin pienet maailmat loppuivat kuin liian pian.

Illan aloittaneella Kaikki tahtoo rakastaa -kappaleella maestro otti yleisön heti mukaan ja koko tilaisuuden laaduksi osoittautuneessa hengessä. Jokainen laulu – sovitus sovitukselta – tuo mieleen, että instrumentaalisesti maalauksellisen ja kauniilla tavalla jykevän orkesterin sektiot olisivat voineet jatkaa itse kutakin numeroa millaisiin pituuksiin vain. Jokaisen biisin pienet maailmat loppuivat kuin liian pian.

Tilaisuus päättyi ajallisesti Dylanin mukana alkuun ja myös alkoi alusta. Palkkasoturin liikkeitä olivat 60-luvulla kansalaisoikeusliike ja opiskelijaliike sekä rauhanlaulun nuori sarastus. Sen valossa Hectorin vierellä screenillä, puheissa ja tulkinta-aksentissa viivähtivät yhtä hyvin myös Buffy Sainte-Marie ja Donovan.

”Silloin ei kukaan olisi voinut kuvitella että Amerikan presidenttinä istuu…” – Totta kai. Torstai-illan draamaan kuului hyvän mielen ja musiikin lisäksi absurdi ihmetys; viime päivien tapahtumien tuottama huvittuneisuudella peitelty häkellys.

Mutta siis silloin: 60-luvulla Hectorin merkitsevin vaikuttaja oli vieläpä folkkareitten yli The Beatles. John Lennonin In My Life soi sekin kuin kunnianosoitus. Rakenne ja instrumentaalijaksotus Paul McCartney -värisine puhaltimineen kaikkineen tuotti lämmittävän Beatles-kokokirjovaikutelman

Hectorin ja kymmenhenkisen orkesterin esityksiä saa kutsua kamarifolkiksi ja kamarirockiksi, joissa kansanlaulu etenee soul-henkistä vimmaa kohti. Tällä kertaa svengattiin solistin osalta vapautuneemmin ja leikkisämmin kuin aikaisemmin. Yhtä kaikki keveästäkin laulelmasta, Hannikaisen baarin kantrirallista tai Lauran iskelmästä koostui näyttämökuvia.

Muistojen otosten, realismin ja fiktion koskettama soitannollinen lyriikka on luonteeltaan tapahtumaksi huima. Kitaroiden, jousien, koskettimien, puhaltimien jaksollisesti ja päällekkäin hyvin toimivat jaot ja synteesit leimasivat tarkasti kompattua konserttia. Massiivisimmillaan se liikkui jälleen draamamaiseen suuntaan, Jimmy Webbin Vanhan kirkon puistosta Linnut, linnut- klassikkoon ja Woyzeckin entistäkin raivoavampaan musiikilliseen näyttämövisioon asti.

Arvonantoa luotiin edelleen David Bowielle Herra Mirandosin sävyin ja Leonard Cohenille, jonka soulfolk-paatos Hallelujah hakeutui tuoreena julistuksena hieman kuin ennenkuulumattomin tarkoituksin. Sillä tavoin ja omillaan tyylipuhtaasti kulki myös Hector-konserttien ”kansallislaulu” Lumi teki enkelin eteiseen. Herkkään sanomaan sulautui orkesterin luja mutta lyyrisen merkityksen tallentava soundi.

Uusien sotien uutisilla päivitetty Eurooppa oli yksi osoitus ajankohtaisuudesta. Näin yhdistyivät lyyriset sydämenlyönnit, rock, maailman jyly ja vastavoimana tulkinnan idealistinen pohjaviritys. Yhtäällä pehmeät ja kuulaat vivahteet vuorottelivat teräksisempien ilmeiden kanssa. Syntyi hienoja yhdistelmiä ja myös kepeämpiä numeroita, kuten vaikkapa Al Stewartin Kissojen yöhön.

Aavistuksena kuin Ankin kaivatuissa varjoissa viulisti ja laulaja Aili Ikonen tulkitsi Michel Legrandin jazzballadin Luonasi sun. Jos sä tahdot niin -kappaleen Hector duetoi Ikosen kanssa.

Jälkimmäisen tavoin Yhtenä iltana -laulussa yksilömietteiset elämykset yhdistyivät liikuttavalla tavalla tunnistettavasti maailmankaikkeutta hipovaan arkinäkymään, screen-kuvien konsertissa täydentämään olemassa olemisen visioon.

Bändin keveiden ja painokkaiden ominaisuuksien balanssi toimi. Lyhyet soolot, vuorottelu ja kattava, laulujen alkuperää seuraava soundi loivat jännitteisen, selkeän, oikein ajoitetuin jaksoin värittyvän rauhanmielen ja valloituksen.

Hector uskoi palaavansa, samoin yleisö.

Teppo Kulmala

Uusimmat

Konsertit

Konserttiarvio: Saimaa Sinfoniettan tarjoilemat isot äänimassat heijastelivat ikävästä Poleenin salissa

Kuopion kaupunginorkesteri: Mestari Radovan

Kuopion kamarimusiikkiseura: Viimeinen valonsäde

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja I

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VIII

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VII

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja VI

Steve n Seagulls

Leavings-orkesteri: Itkisitkö onnesta?

Konserttiarvio: Kamarisarja III

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.